Kuten viime vuonna kerroin, täällä loppiaista  vietetään hieman eri tyyliin kuin Suomessa. Vuosi sitten kokeilunhaluinen mummi osti Roscón de Reyes-leivoksen, joka on siis iso kermavaahdolla täytetty pullakranssi, joka on koristeltu kuivahedelmillä ja manteleilla. Se ei ole mikään pikkupulla vaan sellainen ällömakea frisbee, josta syö koko perhe.

Kun vuosi sitten ostimme roscónin, emme ihan tienneet mitä odottaa ja olikin iloinen yllätys, kun Pampulan pullapalasta paljastui pieni keraaminen aasi. Se oli rakas lelu lapselle ainakin puolipäivää, kunnes joku kolmikosta sen rikkoi. Tänä vuonna tiedettiin vähän varautua, mikä ainakin mun mielestä on ihan hyvä. Viime aikaisten hammasepisodien takia en suhtaudu kauhean innostuneesti ajatukseen pullan sisästä löytyvästä kovasta yllätyksestä, enkä halua että lapsi tukehtuisi pieneen kameliin.

Kakun mukana tulee myös pahvikruunu, jonka onnekas lelunsaaja saa pukea päähänsä ja pomottaa sitten muita koko päivän. Mikä onni, että tällä kertaa pieni itämaantietäjä löytyi kuopuksen lautaselta, koska sehän määräilee meitä muutenkin!

Tämä Roscón de Reyes on hassu yhdistelmä laskiaispullaa ja joulupuuroa, jossa on manteliyllätys. Vaikka olenkin pullahiiri ja makean ystävä, tämä ei varsinaisesti maullaan vakuuta, mutta on lapsille nyt yhtä oleellinen osa uusia loppiaisperinteitä kuin ne aamulla olohuoneeseen ilmestyneet karkeilla täytetyt pussit. Espanjalaislasten tapaan eivät saaneet kuitenkaan oikeita lahjoja, mutta ovat hieman kateellisina katselleet kun paikalliset muksut elävät joulun uusintakierrosta. Me palataan nyt perinnepullan pariin, hyvää ja varmaan vähän erilaista loppiaista sinne Suomeen – ja muuallekin!