SÄÄNNÖT SHOPPAILULLE

Vielä neljä päivää jäljellä shoppailla maanisesti vaatteita, ennen kuin alkaa vuoden askeesi. Oikeasti hamstraukset on suurilta osin jo suoritettu, ja nyt kun ollaan Espanjassa niin täällä ei oikeastaan ole mitään mihin mulla olisi  rahaa tai mikä mahtuisi mun päälle tai mitä edes haluaisin. Tai sitten tämä sanottuani sekoan lauantaina ja yritän viimeisen kerran täsmähoitaa stressiäni tai eksistentiaalista ahdistusta shoppailemalla, mene ja tiedä. Tavoite on kuitenkin pysyä poissa niin oikeista kuin virtuaalisistakin vaatekaupoista, ja ainoat poikkeusluvat myönnän itselleni seuraavasti:

  • Saappaat, jos nykyiset Hai-saappaat alkavat vuotaa, koska kolmen lapsen äitinä neljän vuodenajan maassa ei oikein pärjää ilman. Paitsi laittamalla muovipussit jalkoihin enkä usko että sekään on kovin kestävä ratkaisu.
  • Jos nykyiset talvikengät ratkeavat saumoista, kuten hieman uhkaavasti näyttää, salli itselleni myös lämpimät varpaat. Vaihtoehtoisesti jätän mielelläni kaikki ulkoilut lasten kanssa pariksi, kolmeksi kuukaudeksi, mutta se ei liene suositeltua.
  • Jos palaan sisäliikunnan pariin, salille tai jumppaamaan niin tarvitsen uudet sisäkengät, koska nykyisistä on toinen pari kateissa. Tämä poikkeuslupa perutaan jos a.) löydän nykyisen sisälenkkarin parin tai b.) oikea jalkani syystä tai toisesta amputoidaan.
  • Ylipäänsä force majeureksi lasketaan tulipalot, turkiskuoriaiset ja sakset löytänyt taapero, eli jos yli puolet vaatevarastosta tuhoutuu niin tilalle on sallittua ostaa se, mitä välttämättömänä tarvitaan. Välttämättömyyden voi arvioida joku ulkopuolinen, esimerkiksi blogin kolmesta lukijasta koottu raati.
  • Sukkahousut. Lähtökohtaisesti niitä ei ole tarkoitus ostaa, mutta koska elämä voi heittää eteen ties mitä kutsuja Linnan juhliin tai kesähäihin ja voi olla, että silloin ei satu käsillä olemaan Kaarina Suonperän hyväksymää sävy-yhdistelmää, sallin itselleni uudet sukkahousut. Todelliseen tarpeeseen.
  • Sukat, mutta vain siinä tapauksessa että kaikki parit katoavat toiseen ulottuvuuteen.
  • Hanskat ja lapaset. Haluaisin sallia listalle kaulaliinat ja pipotkin (edes sen Samujin vaaleanpunaisen beanien), mutta niiden loppumisesta ei ole pelkoa jollei meteoriitti osu kotiimme tai muuta vastaavaa. Hanskoja ja lapasia, tai oikeastaan niiden pareja, katoaa kaiken aikaa ja jälleen kerran vastakkain ovat lasten liikuntasuositukset ja oma shoppailulakkoni.
  • Tarkoitus olisi, etten ainakaan lihoisi, mutta jos nyt esimerkiksi jostain syystä kroppaani kasvaa joku uusi uloke tai puolet siitä sahautuu pois, on sallittua täydentää vaatekaappia muutamilla sopivankokoisilla hankinnoilla.
  • Periaatteessa en tarvitse mitään ”työvaatteita”, koska missä tahansa siistissä sisätyössä pitäisi meikäläisen karderoobilla pärjätä, mutta jos päädyn vuoden aikana johonkin erityistä ammattivaatetta vaativaan tehtävään – leipuriksi, strippariksi, putkimieheksi – niin uniformun ostamista ei lasketa.

Uskon, että selviän. Lupaan raportoida säännöllisesti ja olla rehellinen lipsahdusten suhteen – olen toki optimistinen, että niitä ei tule. Tässä on kyllä todella firstworldproblemsin maku, kun ihminen tuskailee jo etukäteen että ei voi vuoteen ostaa mitään uutta vaatetta. Jota ei edes tarvitsisi. Ja vain, koska itse päättää näin, ei siksi että kaikki vaatekaupat olisi pommitettu maan tasalle tai koska ei olisi rahaa mihinkään vaan koska on vain pakko opetella parempaa kulutuskäyttäytymistä, ja se ei tunnu onnistuvan kuin totaalikiellon kautta. Toivon kuitenkin, että vuoden 2017 päättyessä (anteeksi, pieni välihuomautus: En voi uskoa että olemme olleet tällä vuosituhannella jo vittu 16 vuotta. Jos multa kysytään mikä vuosi oli kymmenen vuotta sitten niin vastaisin nopeasti että 1998) olen järkevämpi rahankäyttäjä, osaan noudattaa omia ekologisia ja eettisiä periaatteitani myös vaatekaupassa enkä enää hoida mielenterveyttäni uusilla vaatteilla.