PALAPELILOMA

Ostin pojille palapelin joululahjaksi. Vähän kunnianhimoisesti tuli valittua 500 palan yksilö, ja sitten unohdin paketoida sen ja jätin sen penkille löydettäväksi. Hupsis. Oikeasti palapeli oli vähän niin kuin mulle, ja lupasin lapsille, jotka eivät kovin sitkeästi kärttäneet, että kootaan Muumi-palapeli viikonloppuna. Lauantaina kun hoitolapset oli haettu kotiin niin juoksin avaamaan paketin kääreistä.

Lapset olivat järkyttyneitä standardia pienemmistä paloista, mutta jaksoivat urhoollisesti lajitella ja etsiä reunapaloja puolisen tuntia. Sitten ne luovuttivat ja lähtivät rakentamaan legoja ja sain koko palapelin itselleni. Paratiisi! Kävelemisen lisäksi palapelit on parasta huumetta, fiilistelin 500 palan projektiani niin paljon että meinasin soittaa olevani sairas ja jättäväni ystäväporukan pikkujoulut väliin. Tajusin kuitenkin, että on aika säälittävää viettää lauantai-ilta kotona koska haluaa koota palapeliä, joten rakensin piikkilangasta aidan palapelin ympärille ja vannotin lapsia olemaan koskematta taideteokseeni sillä aikaa kun olen riennoissa. Kerroin, että tontut kyllä näkevät.

Aamulla ei haitannut kello 5.50 herätys kun tiesin, että pääsen näpertelemään palapelin kanssa. Olis sitä tietenkin ollut muutakin tekemistä niin kuin ens viikolla palautettavan kandin teko, siivoaminen tai muutama koulutyö, mutta jumiuduin koko aamupäiväksi palapelin pariin. Lapset kävivät välillä ”auttamassa”, mutta noin kello 13.15 olimme valmiit. Vastoin ystävieni epäilyjä, sain koottua palapelin lapsiperheen olohuoneessa. Ehdin ottaa yhden valokuvan ennen kuin kuopus teki vatsalaskun sohvalta palapelin päälle, mutta olin jo saavuttanut maalin.

Jos nyt mietin, mikä tekisi mut täydellisen onnelliseksi niin se olisi palapeliloma. Olen kuullut, että ruuhkavuosia elävät pariskunnat ottavat toisenlaisia pa-alkuisia lomia, mutta mä en keksi mitään enempää mielenterveyttä hoitavaa kuin pari isoa palapelia, muutama päivä syvää hiljaisuutta, ehkä pullo viiniä ja rauha koota palapelejä omassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Toki toisesta aikuisesta voi olla iloa tässä(kin) lajissa, mutta en kauheasti arvosta mun systeemejä sotkevia ylimääräisiä käsiä – vaikka onhan yhdessä palapelien kokoaminen jossain määrin relationship goals. Jahka koulu on tältä lukukaudelta paketissa luulen, että palkitsen itseni – shoppailulakossa kun pian olen – parilla isolla palapelilla ja yön pimeinä tunteina livetetrikseen omistetulla ajalla. Pikku lahjavinkki muutenkin kaikille tutuille. Palapeliloma.

5 kommenttia artikkeliin ”PALAPELILOMA

  1. Heh, kokoan siippani kanssa 1000-palan palapelejä joka talvi iltapuhteena. Etsitään kivoja pelejä kirpparilta, kasataan, viedään takaisin, ja ostetaan uusi. 🙂 Ne ovat kyllä oikeasti addiktoivia: ei tarvitse paljon muuta suunnitella!

    Tykkää

    1. Hahaa! Mä just mietin että jos tässä nyt oikein lähtee mopo lapasesta niin pitää varmaan siirtyä etsimään palapelejä kirpparilta – omia en vainoharhaisena uskaltaisi myydä, koska pelkään että sieltä kuitenkin puuttuu pala tai kaksi (mikä olisi meidän perheessä ihan normaalia).

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s