Muistatte varmasti, kun kuukausi sitten riehaannuin lapsen marraskuun eskariohjelmasta, joka sisälsi joulukirkon lisäksi vierailun helluntaiseurakunnan järjestämälle aikamatkalle joulumaahan? No, tänään koitti se päivä kun itähelsinkiläiset esikoululaiset kuljetettiin Hakaniemeen Saalem-seurakunnan hoiviin. Omppu halusi lähteä mukaan, kuten suurin osa ryhmästä – isosta ryhmästä vain yksi jäi pois ja oma pakanapoikani olisi ollut toinen. Koska suhtauduin ja suhtaudun vieläkin varsin kriittisesti tapahtumiin, jossa uskontokasvatusta antaa jokin muu taho kuin pedagogisen koulutuksen saaneet opettajat, ratkaisimme sitten dilemman sillä, että nihkeilijämutsi lähti eskariryhmän mukaan katsomaan, millaista aivopesua lapsille harjoitettiin.

No, ei minkäänlaista. Aikamatka alkoi melko pelottavassa portaikossa, jossa savukoneen ja foliopapereiden läpi kuljettiin tapaamaan Kuningas Herodesta, joka lupasi kultapalkkion siitä, että löytäisimme uudeksi kuninkaaksi kutsutun henkilön, josta puhuttiin aikamatkan aikana myös Messiaana, vapahtajana ja kaikkien ihmisten kuninkaana. Kiersimme markkinoilla, synagogassa, Nasaretin kylässä, öisellä aavikolla itämaantietäjien teltassa, näimme enkelien näyn paimenten kanssa, kävimme majatalossa mehulla ja piparilla ja lopulta löysimme tallista Marian, Joosefin ja Jeesus-vauvan, joka muuten oli ihan oikea nelikuinen vauva.

Noin 45 minuuttia kestänyt kävely oli oikein hieno. Meillä oli mukava opas ja lavastukset olivat todella hienot, öinen tähtitaivas teki vaikutuksen aikuiseenkin. Ehdottomasti hieno elämys lapsille. Joillekin vähän liian pelottava. Kristinusko ei varsinaisesti lyönyt läpi: Aluksi näytettiin Raamattua ja kerrottiin, mihin aikaan tapahtumat sijoittuvat, sitten seurattiin tähteä, ja enkeleitä lukuunottamatta mitään erityisen uskonnollisia elementtejä (siis muuta kuin tietenkin koko käsikirjoitus, joka perustui Raamatun kertomukseen) ei kierroksella ollut. Itseäni otti enemmän päähän susien demonisointi (!), kun lampaitaan vartijoivat paimenet pelottelivat verenhimoisilla susilla ja nurkissa oli kiiluvat silmät, jotka tietenkin lapsia järkyttivät. Yritin kotimatkalla kovasti selittää, että oikeasti sudet ovat aika ihmiskammoisia ja niiden kuuluu syödä lihaa, koska luonnon kiertokulku.

Lapsiryhmien määrästä päätellen tapahtuma on äärimmäisen suosittu. Se oli hyvin organisoitu ja huolellisesti valmisteltu, ja niin kuin aina olen tosi iloinen, että lapsille järjestetään laadukasta viihdettä. Mutta en nyt pääse silti siitä yli enkä ympäri, että toivoisin järjestäjäksi jonkun toisen tahon kuin helluntaiseurakunnan. Ei, ei ole mitään helluntai- eikä sen puoleen muitakaan seurakuntia vastaan. Heidän tehtäväänsä kuuluu levittää ilosanomaansa, ja tässä tapauksessa he levittivät sitä täysin ateistiäidin sietokyvyn rajoissa hyvin hienovaraisesti, käymättä yhtään arvokeskustelua aiheesta. Lapsille kyseessä oli enemmänkin jännittävä elämys kuin uskonnollinen hurahdus, vaikka oma lapseni ilahdutti äitiään huutamalla heti kotimatkalla että aikoo olla jatkossa leikeissä Jeesus-vauva. Noh, hän haluaa aloittaa pääroolista.

Ymmärrän hyvin, ettei tällaista spektaakkelia voi järjestää yksittäisille kävijöille vaan volyymin takia sen on oltava organisoitu ryhmissä. Haluaisin ehdottomasti olla kärpäsenä katossa kuulemassa sen, miten asiaa käsitellään päiväkodissa. Kysymyksiä heräsi lapsille valtavasti, tosin enemmänkin koskien Kuningas Herodeksen motiiveja, suitsukkeiden hajuja ja susien yleisyyttä kuin mitään kovin kristillistä. Jos O:n kouluryhmät joskus menevät tälle kierrokselle, aion päästää lapset sinne. Toki toivon, että siihen mennessä olisi tullut jotain muuta jouluista tarjontaa lapsille, jonkun sitoutumattoman kolmannen sektorin tarjoamaa viihdettä ja esimerkiksi sellainen tilaisuus, jossa kerrottaisiin monipuolisesti erilaisista joulunviettotavoista ja myös joulun perinteistä ennen kuin sen yhteydessä alettiin juhlimaan Jeesuksen syntymää.

Valehtelisin, jos väittäisin etteikö aikamatka olisi ollut oikein vaikuttava ja hieno kokemus niin aikuiselle kuin 6-vuotiaille. Siihen oli panostettu ja lapsille soisi olevan tarjolla vastaavia tapahtumia muidenkin teemojen tiimoilta – en nyt siis odota mitään matkaa pääsiäisenajan Jerusalemiin vuoden 30-33 jaa aikoihin vaan muita yhtä hartaasti suunniteltuja juttuja. Ei tämä silti muuta sitä mielipidettäni, että kouluissa ja päiväkodeissa pitäisi olla nimenomaan neutraalia katsomuskasvatusta ja kirkkovierailut ym. pitäisi järjestää koulu- ja tarhapäivän ulkopuolella, jotta kaikilla olisi niihin mahdollisuus osallistua joutumatta tekemään kompromisseja oman maailmankatsomuksensa kanssa. Kouluissa ja päiväkodeissa haastaisin keskustelemaan mahdollisimman monipuolisesti perinteiden taustoista ja siitä, miten ihmiset uskovat eri tavoin, sillä on myös helppo jättää teeman käsittely vain tällaisen esityksen vastuulle.