MUUTAMA SANA METATYÖSTÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

No niin, oikeastihan tämä asia käsiteltiin loppuun silloin vuosi sitten, kun Ylen ”tutkimus” metatöistä ja niiden epätasaisesta jakautumisesta julkaistiin. Kaikkihan eivät varmaan ole samaa mieltä siitä, kuuluuko niinsanottujen metatöiden listalle esimerkiksi lampun vaihto, laskun maksu tai lasten nukutus (meillä se saattaa olla näkymätöntä, mutta kuuluu kyllä kauas) mutta siitä varmaan kaikki naiset ja ehkä muutamat miehetkin ovat samaa mieltä, että kaiken muun sähläyksen ohessa se näkymätön työ kuormittaa aika paljon.

Ja moni, minäkin, ilahtui siitä, että tälle henkiselle to do-listalle saatiin nimi! Metatyöt! Kuulostaa ihanan akateemiselta. Ja oli kiva, että ne vihdoinkin saivat tunnustusta kaiken konkreettisen kotityön ohella: En ole varmaan ainoa äiti, joka on suunnilleen vauvan syntymästä asti (tai oikeastaan jo siitä kun teki positiivisen raskaustestin ja piti alkaa miettiä mitä juustoa ei saa syödä ja mille viikolla pitää varata sokerirasitus jne) kokenut, että oma vastuualue laajeni kerta heitolla. Ja totta kai vanhemmuus tuo lisää vastuuta ja tehtäviä, mutta väittäisin, että tässä ei sukupuolten välinen tasa-arvo täysin toteudu.

No. Ystäväni sitten linkitti tämän tutkimuksen Facebook-seinälleen. Hyvin harmittomasti, ilman provokatiivista saatetekstiä, enemmänkin silleen iloisen ahaa-elämyksen myötä, että katos, muitakin vaivaa tämä alitajuntainen prosessointi kun yrittää muistaa palauttaa ajoissa lomalaput päiväkotiin ja ostaa anopille synttärilahja. Ja mitä tekee lapseton mies ensimmäiseksi? Tulee kertomaan päivityksen perään, että tutkimus on väärä, valheellinen ja suorastaan puolueellinen. Perustelu? ”KOSKA KUN TE SITTEN LÄHDETTE MATKALLE, NIIN KUKA KÄYNNISTÄÄ AUTON!?”.

Tässä vaiheessa tietty meikäläisellä lensi sitruunavedet nenän kautta näppikselle. Kuulostaa joo ihan metatyön määrittelyyn sopivalta, että käynnistää auton. Rehellisyyden nimissä, kyseinen koko sukupuolensa puolesta loukkaantunut henkilö muotoili kysymyksen niin, että kuka ennen lähtö huoltaa, skrabaa ja käynnistää auton. No, varmaan se perheen isukki samalla kun äiti pukee kaikki lapset, varmistaa että kaikki tavarat on mukana ja sähkölaitteet pois päältä, heh heh. Ja ihan tosi, mulla ei ole ajokorttia eikä autoa, mutta en tosiaan tiennyt että auto täytyy huoltaa joka kerta ennen liikkeelle lähtöä.

Tästä seurasi kymmenien viestien mittainen juupas-eipäs-väittely, jossa mies toisensa perään tuli ilmoittamaan, että asetelma on epäreilu eikä huomioi miesten metatyötä. Kovin paljoa esimerkkejä jatkuvasta metatyöstä ei esiintynyt, ja oikeastaan autonkin kohdalla on hieman kyseenalaista puhua olosuhteiden synnyttämästä metatyöstä: Yleensä autoa ei ole hankittu lasten takia, vaan se sitä huoltava, tankkaava ja katsastava henkilö ajaa myös töihin ja mökille. Ja näin autottoman perheen näkökulmasta en keksinyt kovin montaa lisää ”miesten töiden listalle”. Toisaalta kuten kaikki tiedämme, ei jako ole näin yksinkertainen: Meillä mä olen aina mielelläni (tai no mielelläni ja mielelläni, mutta ihan sujuvasti tehnyt sen kuitenkin) tyhjännyt lavuaarin hajulukot, ja toisaalta tunnen perheitä joissa isä on oikea metatyön mestari.

Eikä tarkoitus ollut kollektiivisesti syyllistää miehiä. Omalta osaltani metatyömarttyyrin rooliin ajautuminen johtuu ennen kaikkea siitä, että olen asettanut riman ja haluan, että sen yli mennään. Pohdin ystävän avaukseen, onko kyse siitä, että nainen on tavallaan se empaattisempi sukupuoli ja ajattelee, suorastaan huolehtii, muiden reaktioista enemmän. Mitä ne anopin serkut sanoo jos ei tänä vuonna tule joulukorttia? Mitä ne tarhassa ajattelevat jos lapsi on neljä päivää siellä samassa paidassa? Miltä lapsesta tuntuu jos se vie Maijan synttäreille lahjaksi Ässäarvan, kun unohdettiin ostaa lahja? Voisin tietysti delegoida miehelle vaikka mitä, mutta sitten stressaisin sitä muistaako se hoitaa homman ja tuleeko homma hoidettua minun standardejani vastaavasti. Aika mahdoton yhtälö.

Sen jälkeen kun Käytännön Mies lähti, ei oma metatyölistani kasvanut mitenkään hillittömästi. Pyörien huolto, kenkien lankkaus ja elektroniikan korjaus on aina ollut miehen heiniä, mutta ei varsinaisesti jokapäiväinen murheenaihe meillä. Nämä voi jopa ulkoistaa, jos siltä tuntuu. Ihan entiseen tapaan pitää ainakin kerran viikossa käydä läpi sukkia ja hanskoja ja etsiä niille pareja, täyttää lippulappuja Kelalle ja kerholle, vaihtaa yhden veljen vaatekaapin sisältöä toisen hyllylle kun ne kasvavat niin hiton vauhdikkaasti, ja yrittää muistella mitä kaikkea muistettavaa seuraavalle viikolle on. Ihan varmasti olisin voinut jakaa vastuuta ja opettaa sitä puolisoa – niin tympeää kuin aikuista ihmistä nyt onkaan kouluttaa – omatoimisesti tarttumaan näihin meta-askareisiin, mutta kai sitä on laskenut kaiken olevan helpompaa jos vain itse tekee sen. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta siitä on jäänyt lähinnä hauskoja anekdootteja kerrottavaksi.

Elämä ilman metatöitä olisi ihanaa. Onhan se kurahousutilanteen vatvominen ja hammashoitajan tarkastusten varaaminen pieni hinta siitä, että joku omaa geeniperimää edustava yksilö herättää aamuviideltä itkien Dinojunan perään. Ja voisi ottaa mallia siitä miehisestä laissez-faire-tyylistä, että ei oo niin just onko tarhakuvauksessa vaatteet viimeisen päälle valittu tai lapsien lautasilla joka päivä jotain vihreää. Ehkä nämä olisivat vähän vähemmän ruuhkavuodet, jos pään sisällä olisi pari kaistaa vapaana.

PS. Aiheen hengessä kuvat ovat kuopuksen viimeiseltä tanssitunnilta. Ai miten Muumihumppaa tanssiva taapero on oikea metatöiden ruumiillistuma? No, ensin tietty on pitänyt miettiä mistä lajista lapsi voisi pitää (mietin kyllä ihan väärin, se inhoaa tanssia). Sitten piti kartoittaa, kuka moista iloa meillä päin tarjoaa ja hieman vertailla hintoja, ajankohtia, kurssien kestoa ynnä muita ominaisuuksia. Kun tunneille tuli aika ilmottautua, piti tietysti olla haukkana keskiyöllä puolikuun aikaan kello 11 valmiina läppärin ääressä hakkaamassa refreshiä – ja sekin paikka meni sivu suun, koska unohdin hoitaa rekisteröitymisen etukäteen, daah, mutta onneksi päästiin jonosta sisään. Ja sitten ennen harrastuksen alkua piti varmistaa mitä tarvitaan mukaan, milloin ja missä harrastetaan, huolehtia että lapsen levon- ja verensokerintaso on kunnossa 45 minuutin sekoilusessiota varten ja sitä rataa. Sitä se metatyö teettää.

PB123270.jpg

2 kommenttia artikkeliin ”MUUTAMA SANA METATYÖSTÄ

  1. Metatyöt, huoh. Myönnän samoin kuin sinä, että osa metatyön kasaantumisesta minulle on oma vikani. Mitäs olen luonteeltani sellainen, että haluan varmistaa asioiden sujuvan. Helpompi tehdä itse joku juttu kuin ajaa itsensä hulluuden partaalle odottamalla, että mies muistaa asian ja vielä hoitaakin sen. Osittain taas minulle kasaantuneet metatyöt johtuvat olosuhteista. Kun muutimme Saksaan, olin minä meistä kahdesta se, joka puhui (heikosti) paikallista kieltä. Yhä edelleen asetelma on sama, joten minä hoidan kaiken kommunikaation ulospäin. Siis vakuutus-, pankki-, vero- yms. jutut. Olen myös perheen ainoa ajokortillinen, joten minä huollatan auton, hankin siihen uudet talvirenkaat ja tuhat muuta pientä riesaa. Minun metatyölistaani kuuluu siis myös ne ”miesten” metatyöt. Mutta on kuitenkin sanottava, että aivan huoletta jätän aina lapsen miehen hoiviin, kun lähden matkalle. Vaikka lapsella olisikin neljä päivää peräkkäin päällä sama paita (usein on…) tai lautasella ei mitään vihreää viikkoon, niin homma hoituu silti. Ja saan edes matkojen ajaksi vapaata metatöistä.

    Tykkää

    1. Hei siis pakko sanoa: Jätän huoletta, suorastaan hilpeänä ja kevyin mielin, lapset isänsä kanssa murehtimatta oikeaoppista lautasmallia tai niiden vaatteita (noh, kotiin tullessa saatan vähän nalkuttaa jos ovat puettu ihan ristiin toistensa vaatteisiin). Matkoila en minäkään muista metatöitä, halleluja!
      Enemmänhän tämä korostuu ihan normaalissa arjessa, jossa työnjako on vinoutunut. Ja meillä tietenkin Espanjassa on tämä sama kielikysymys, tosin siellä myös nautin suuresti että pääsen käyttämään kielitaitoani eikä se samalla tavalla rasita kuin jos molemmilla olisi vain auttava osaaminen. Tai no kun Vodafonella piti jonottaa melkein kaksi tuntia kiukkuisten lasten kanssa teki mieli jättää toinen sinne sanakirjan kanssa, mutta siitäkin selvittiin :D.

      Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s