T NIIN KUIN TUOMIOPÄIVÄ

66564_483729077497_7155588_n

Tänään tapahtui sekä Trump että seitsemän vuotta vältelty tilastomatematiikan tentti. Toinen meni läpi, toinen ei. Henkilökohtaisesti enemmän on vituttanut se, että olen vain viimeiset viikot ollut opiskelujen suhteen väsynyt, laiska ja saamaton, mutta ymmärrän kyllä sen kollektiivisen kauhun tämän toisen tuloksen edessä. Oma järkytys ei ole ollut suurin suuri, johan se nähtiin Jytkyn ja Brexitin aikaan, että kansa tietää paremmin kuin gallupit eikä pölhöpopulismin vetovoimaa pidä aliarvioida. Sen enempää en lähde vaalitulosta analysoimaan, koska kaikki kommentit on kuultu, meemit nähty ja Kanadan maahanmuuttoviraston verkkosivutkin kaadettu.

Jos raha- ja elämäntilanne olisi ollut toinen, olisin ollut viime kuussa Arizonassa juhlimassa erään amerikkalaisen ystäväni häitä. Tutustuin Jenniferiin yli 16 vuotta sitten, kun päädyimme vaihto-oppilaiksi samaan tuppukylään. Sattuman kautta samaan pikkukaupunkiin saapui myös Ben Kaliforniasta, ja näistä kahdesta jenkistä tuli mun vaihtarivuoden tärkeimmät ihmiset. Jennifer oli eri koulussa, nunnien pyörittämässä tyttökoulussa, mutta Ben oli mun kanssa samalla luokalla. Koska emme tunneilla tajunneet mistä puhuttiin, vietimme vuoden heitellen paperilappuja toisillemme. Niissä kirjoiteltiin koti-ikävästä, jaettiin lempibiisejä ja suunniteltiin seikkailuja. Vietimme suunnilleen kaiken vapaa-aikamme yhdessä: Matkustimme carro publicolla (paku, jonka kyytiin on tungettu 20 matkustajaa) puolen tunnin matkan lähimpään suurkaupunkiin Santiagoon, istuimme jonkun kodin kuistilla ja päivittelimme paikallisten tapoja ja viikonloppuisin matkustimme isolla vaihtariporukalla rannalle juhlimaan.

Ja tänään on harmittanut Benin ja Jenniferin puolesta. Toisella on iso perhe, toinen on Meksikon rajalla asuva opettaja. Toisen vaimo on itkenyt koko päivän, toinen on aloittanut aamunsa oksentamalla – eikä ollut honeymoonin jälkeistä raskauspahoinvointia. Reaktiot ovat olleet aika voimakkaita, ja ymmärrän hyvin. Aika lannistunut olo oli itselläkin niinä päivinä kun persut pääsivät hallitukseen ja kun kesällä omat suunnitelmat muuttuivat ”väärin äänestäneiden brittien” takia. Yritin lohduttaa, että Suomeen voi aina tulla, ja että Yhdysvalloilla on ollut huonoja johtajia ennenkin – kyllä te selviätte siellä Atlantin toisella puolella! En ehkä lupaa kyläilyjä seuraavaan neljään vuoteen, mutta elämä jatkuu.

11890920_1038013539556615_7676592193675114601_n

Tässä oli oikeastaan kaikki, mitä Yhdysvaltojen presidentinvaalista on sanottavaa – ja sekin ehkä vähän liikaa. Nyt voisi sulkea sosiaalisen median viikoksi tai muuttaa majakkaan asumaan hetkeksi, koska jos Facebookkiin on uskominen niin viini loppuu Alkoista lähiaikoina ja meillä on kohta joukko ihan uudenlaisia turvapaikanhakijoita. Omalta osaltani lohduttaudun sillä, että voin mennä uusimaan sen tilastotieteen tentin joskus helmikuussa.

 

3 kommenttia artikkeliin ”T NIIN KUIN TUOMIOPÄIVÄ

  1. Päivitysilmoitus: KUINKA EI KIRJOITETA KANDIA – Periaatteen Nainen

  2. Päivitysilmoitus: ROHKAISURYYPPY – Periaatteen Nainen

  3. Päivitysilmoitus: vaihtovuosi – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s