Helsinki on hyvä paikka asua lapsiperheenä. Taas lauantaina oli vaikka mitä ohjelmaa tarjolla alaikäisille, ja me päädyimme – aika monen muun perheen tapaan – Itäkeskuksen Stoaan Kauhua Kakaroille-tapahtumaan, jossa Halloweenin ja Día de los Muertosin jälkimainingeissa askarreltiin, musisoitiin ja herkuteltiin pelottavissa (ja aika ruuhkaisissa) tunnelmissa. Sen jälkeen kun oltiin väkerretty painajaispurkit, meksikolaiset pääkallot, kummitustikkarit ja hämähäkit huokaisin taas tyytyväisenä, että oih, miten kiva on asua kaupungissa jossa joka viikonloppu on tarjolla jotain pienille kaupunkilaisille suunniteltua ohjelmaa, usein ilmaiseksi tai vähintäänkin suht edullisesti.

Tänä syksynä olemme ilmaisesti nauttineet Valokarnevaalista ja Lasten Kaupungista, sekä maksullisesti fiilistelleet SeaLifea sekä PiiPoon legotapahtumaa. Ai niin ja kävimme kiipeämässä Korkeessa, kolaroimassa Lasten liikennekaupungissa ja kuuntelemassa klassista kummikonsertissa. Kalenteri näyttää lupaavalta jatkossakin: Vanhan ajan joulupolku Herttoniemen kartanolla, joulukadun avajaiset ja Tuomaan markkinat. Talvisirkus, Kiasma ja Kusamakin houkuttelevat. Jollei altaassa tulisi polskittua muuten niin paljon niin Märskyn Unelmien vesiliikuntapäivä kiinnostaisi, ja olisipa kiva ehtiä joku sunnuntaiaamu vielä Liikuntamyllyn Liikuntahulinoihin tai tsekkaamaan Taitoliikuntakeskus.

Kuten tiedetty, en ole kovin hyvä tekemään päätöksiä. Usein vatvon vaihtoehtoja niin pitkään, että on jo järkevämpi pysyä koko päivä kotona. Tämä on usein myös ihan tervetullut ratkaisu lasten mielestä, koska varsinkin nyt lumen tultua on ihan perus puistoilu ollut taas suosittua, ja etenkin esikoinen jaksaisi rakentaa legoilla koko päivän. Mutta on kiva tietää, että jos seinät alkavat kaatua päälle voimme aina karata kirjastoon, kaupungille tai johonkin tapahtumaan. Viime talvella Espanjassa opin arvostamaan tätä puolta kylmässä pohjolassa, sillä meidän espanjalaisilla kotikulmilla ei mitään lapsille suunnattua tekemistä ollut leikkipuistoja lukuunottamatta, ja autottomana ei voinut karata edes ostoskeskuksiin. Tämä on oikeaa juhlaa laiskalle äidille, jolla menee hermo kotona liimailuun ja leikkailuun – että kiitos vaan, kotikaupunki!