USKOMATON ESKARI

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-04-kello-18-23-59

Mulla ei ole mitään kirkkoa vastaan. Suomessa luterilainen kirkko tekee paljon tärkeää työtä, jota valtio ei tee vaikka pitäisi (esimerkiksi auttaa asunnottomia pakkasöinä – liittykää vapaaehtoisten joukkoon täällä), ja järjestää tukea, tapahtumia ja ottaa toisinaan rohkeammin kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin kuin päättäjät, jotka piilottelevat byrokratian takana ihmisten ollessa hädässä. Mutta siltikään kirkko ei mielestäni kuulu varhaiskasvatukseen. Tai tasapuolisuuden nimissä jos yksi kirkko kuuluu, niin sitten pitäisi kaikkien. Ääneen pitäisi päästää kristittyjen kanssa muslimit, jehovat, juutalaiset, ba’hait ja totta kai vapaa-ajattelijat ja mielellään yhtä aikaa, jotta yhtään maailmankuvaa ei nostettaisi ylitse muiden.

Kun saimme viikko sitten tietää esikoululaisemme marraskuun ohjelman, kesti noin kaksi minuuttia että olin kirjoittanut ehkä hieman turhan kärkkään sähköpostin päiväkodin johtajalle. Kaksi uskonnollista tapahtumaa, eli joulukirkko ja sen lisäksi helluntaiseurakunnan järjestämä joulukävely, joka omien sanojensa mukaan tukee erinomaisesti koulujen ja päiväkotien uskontokasvatusta. Alle kouluikäisten uskontokasvatus on mielestäni ylipäänsä varsin monimutkainen kysymys, sillä siinä tulisi ottaa huomioon paitsi kotien vakaumukset myös lapsen kehitystaso. Toistaiseksi omat kokemukseni ovat, että varhaiskasvatuksessa uskonnollinen puoli on jätetty seurakunnille ja vaikka monikulttuurisuutta ja uskontojen moninaisuutta tulisi korostaa sekä uskonnottomuus esittää yhtenä vaihtoehtona, on tämä puoli jäänyt melkoisen heitteille.

En henkilökohtaisesti hypi riemusta, että eskarilainen on alkanut puhua Jeesuksesta. Haluan kyllä opettaa lapsille uskonnoista kaiken, minkä tiedän, parhaani mukaan selittää uskonnon, historian ja perinnekulttuurin yhteydet ja ennen kaikkea opettaa lapsen kunnioittamaan kaikkia maailmankatsomuksia. Siinä missä varhaiskasvatuksen uskontokasvatuksen tulisi tukea tätä tavoitetta tuntuu siltä, että siellä tunnustuksetonta uskontokasvatusta vaativa äiti on takakireä häirikkö, joka pilaa lapseltaan joulun ja muut juhlapyhät. Kun eskarilaisen muu ryhmä meni syyskirkkoon – ilman, että vanhemmat olivat ehtineet etukäteen täytellä lappuja lasten osallistumisesta ja tiedotus oli toiminut muutenkin vähän niin ja näin – jäi meidän eskarilainen ainoana päiväkodille ja saikin sitten olla apulaisena juoksevissa tehtävissä. En ole huolissani, että kirkkoretkiltä pois jääminen jättäisi aukon lapsen yleissivistykseen, sillä me olemme vieneet häntä niin kirkkoihin, synagogiin kuin moskeijaan ja katolilaisiin messuihinkin, mutta tasapuoliselta käytäntö ei tunnu.

Pilaan lapselta ilon myös osallistua joulukirkkoon sekä tuohon Saalem-seurakunnan joulukävelyyn. Koen, että uskontokasvatus on jälleen jätetty tahoille, joiden perustehtävä on levittää omaa ilosanomaansa. Syyslukukaudella retket ovat suuntautuneet vain kristillisiin instituutioihin, joten kovin monipuolisesta uskontokuvastosta ei voida puhua. En pelkää, että lapsi kuulee Raamatusta tai Jeesuksesta, mutta jos näistä kertoo nämä asiat ainoaksi totuudeksi julistanut taho, on 6-vuotiaan hahmotuskyky koetuksella. Ja jos lapset joskus tulevaisuudessa kokevat Jumalan, Zarathustran tai Allahin omakseen niin hyvä, mutta toistaiseksi haluan tarjota hänelle omalla tasolla tietoa siitä, miten monia eri tapoja on uskoa tai olla uskomatta. Etenkin kuolemakeskustelujen yhteydessä eri uskontojen näkemykset ovat tulleet esiin. Eskarilaisesta mieluisin vaihtoehto on jälleensyntymä hindulaisittain.

Päiväkoti ei nähnyt ongelmaa nykyisessä järjestelyssä, vaikka esimerkiksi vuonna 2014 perustuslakivaliokunta yksimielisesti linjasi, että yhtenäinen uskontotiede olisi ns. perustuslakimyönteisin vaihtoehto eikä sille olisi mitään estettä. Moisesta harppauksesta kohti lapsia yhdistävää eikä erottavaa tapaa opettaa etiikkaa, arvoja ja kulttuuriperinteitä omimatta näitä yhden uskonnon ominaisuuksiksi lienee turha haaveilla tämän vaalikauden aikana, mutta aina voi kampanjoida ja yrittää vaikuttaa vähintäänkin oman lapsen ympyröihin. Tämä ammattivalittaja oli tietenkin yhteydessä vielä varhaiskasvatuksen johtajaan, joka vastasi että toimintaa tullaan arvioimaan uudestaan, sillä tarkoituksena on, että esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen aikana kaikki lapset voivat osallistua toimintaan.

Sitä minäkin toivon.

 

19 kommenttia artikkeliin ”USKOMATON ESKARI

  1. Riikkis

    Kannattaisi päiväkodin henkilökunnan tutustua sellaiseen asiakirjaan kuin EOPS 2014, muistaakseni luvussa 2.3 määrätään, että esiopetus on uskonnollisesti, puoluepoliittisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta.

    Tykkää

  2. Karppa

    Yleensä tässä vedotaan siihen, että koulu voi tehdä yhteistyötä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa yhteisöllisen kasvatuksen nimissä. Ei varmaan ole yllätys, mitkä kolmannen sektorin toimijat ovat tässä aktiivisimpia. Kirkko tai Srk eivät pyytämättä tai omin luvin kouluun tule. Paljon on kiinni siitä, mikä on opettajakunnan ja erityisesti rehtorin näkemys asiassa.

    Tykkää

    1. Itse asiassa tässä tapauksessa joka kerta lapset viedään seurakunnan luo. Toki varmasti aloite on tullut seurakunnalta, mutta koska ko. paikka on lapsille bussimatkan päässä niin luultavasti samalla vaivalla voisi retkeillä myös muissa instituutioissa.

      Tykkää

  3. Perinteiset arvot rakensivat hyvinvoinnin.

    Toivottavasti sinä et pääse vaikuttamaan yhdenkään esikoululaisen varhaiskasvatukseen millään tavalla. Huomaa että yksi vapaan kasvatuksen hedelmä yrittää jälleen kylvää siementä. Valitettavasti nämä siemenet ovat useimmiten mätiä…

    Tykkää

    1. TuuliaK

      Onkohan tämä trollaus…? Selvästi ainakin olet avarakatseisen maailmankuvan kannattajia; mätiä ovat arvot jotka eivät ole ”perinteisiä”. Millähän mittarilla tämäkin mitataan? Suomessa viimeisen 50-100 vuoden aikana vallinneet ”perinteiset” arvot eivät todellakaan maailman kaavassa ole ainoa tie ”hyvinvointiin”. Ne arvot vain sattuvat olemaan sopusoinnussa omien arvojesi kanssa ja siksi niiden täytyy olla ainoat oikeat arvot. Lisäksi niiden horjuttaminen saattaisi johtaa etuoikeutetun asemasi horjumiseen, mikä tietysti pelottaa tässä maassa montaakin henkilöä parhaillaan.

      Tykkää

      1. Se on varmaan trollaus. Ja jos ei ole, niin meidän pitää tarjota teetä ja sympatiaa, koska kyllä se joidenkin mystisten perinteisten arvojen päälle rakennettu hyvinvointiyhteiskunta muuttuu kovaa vauhtia – luultavasti sellaiseen suuntaan, joka aiheuttaa em. nimimerkille ihottumaa.

        Tykkää

  4. hajahuomioita tapakristityltä (vrt. Heinimäki; ”tapakristillisyys on ainoa tapa olla kristitty”; tjsp)

    Meidän kulmilla tuo jouluinen hellareitten juttu oli (on?) kokonaan heidän organisoimansa; järkkäsivät ja maksoivat bussikuljetukset ja kaikki, ei ollut koulun /päiväkodin retkivaroista pois. Totta kai tartutaan retkeen, jonka järjestely ei vaadi päiväkodilta /koululta mitään muuta kuin jonoon asettumisen oikealla hetkellä.

    Oman nuorisoni pk- ja koulu-ura on alkanut äärettömän monikulttuurisessa ympäristössä. Kieliä, tapoja, ruokavalioita ja uskontoja on eletty koulun ja päiväkodin arjessa todeksi (alaluokilla lasteni lempijuhla on eid, koska silloin suunnilleen puolet oppilaista oli poissa, ja koulussa tehtiin ”kaikkea kivaa”).
    Tällaista taustaa vasten olen itse halunnut kovastikin pitää kiinni siitä omasta – että lapsilla on jotain mitä vastaan ja minkä varassa – kun muulla ympäristöllä on vahva, selkeä ja ajoin hyvinkin konservatiivinen vakaumus, olen halunnut antaa omilleni myös jonkinlaisen kontekstin (joskin häilyvän, liberaalin ja värjyvän, mutta kuitenkin).
    Siksi olen arvostanut (ajoittain vaatinutkin) mahdollisuutta osallistua oman uskonnon tunnustuksellisiinkin juttuihin.

    (ja kun sanon, että lapsilla on ”jotain mitä vastaan ja jotain minkä varassa”, niin todella tarkoitan sitä. Kun teini-ikäiseni kipuili rippikoulun käymisen kanssa, hänellä oli todellinen, omaan omatuntoon perustuva mahdollisuus käydä tai jättää käymättä. Ja kun uhosi lähtevänsä riparille koraani kainalossa, kaivoin opuksen kirjahyllystä ja sanoin, että tässä.)

    Teinit – kun asiaa heiltä itseltään kysyy – kannattavat hyvin vahvasti nimenomaan oman uskonnon opetusta, eivät yhteistä uskontotiedettä. (mikä tietenkin on vain osoitus halpahintaisesta mutta onnistuneesta indoktrinaatiosta ;))

    Oikeasti ja käytännössä vaikkapa koulujen joulujuhlalla ole minulle henk.koht. kovin suurta merkitystä, mutta periaatteen tasolla: jos ruvetaan vaatimaan uskonnosta tai uskomuksista vapaata /vapaampaa ympäristöä, niin tehdään se sitten kunnolla. Kun kumminkaan kaikkien mahdollisten rytmiryhmien suuria juhlia ei ehditä viettää asiankuuluvasti, niin ei sitten vietetä mitään. Vaikka suomalainen joulu on omituinen kimppu yhteensovitettuja kristillis-pakanallisia perinteitä, niin jätetään sitten ihan kategorisesti pois kaikki, ei vain valikoitua osaa joulusta.
    En oikein näe nimittäin mielekkäänä sitä, että siivotaan pois jokin yksittäinen uskomuselementti ja korvataan se jollain toisella uskomuksella. (en oikein ymmärrä sitä, että joulusta siivottaisiin pois Jeesus ja korvattaisiin se muutamalla lisätontulla, kun kai molemmat tyypit ovat ihan yhtä uskomisjuttuja, vaikka tonttuismi ei olekaan varsinainen kirjausko. Valitettavasti on tunnustettava, että uskon molempiin. Niin että jos ne nyt julkisesta elämästä siivottaisiinkin pois, harjoittaisin kumpaakin joka tapauksessa kotini yksityisyydessä.)

    Se tietenkin on oikeasti huutava vääryys, jos ja kun koulun /päiväkodin joulukirkosta (ml. kaikki vastaavat happeningit) sivuun jäävien ohjelma on jotain vasemman tassun vanttuulla heitettyä ”keksitään nyt jotain, väritetään vaikka värityskuvia” -ohjelmaa. Pitäisi ja saisi olla samalla tavalla juhlallista ohjelmaa ihan kaikille. Valitettavasti se osa juhlallisuuksien toteuttamisesta tuntuu jäävän todella heikolle. Tähän ehkä pitäisi kolmannen sektorin toimijoiden iskeä kiinni, kirkko hoitaa omaa leiviskäänsä siellä kirkon puolella.

    Tykkää

    1. Ekaksi kiitos, kun jaksoit kommentoida noin pitkästi ja pohdiskelevasti – on aina kiva kuulla perustellusti ja kokemuksen kautta mielipiteitä, varsinkin kun ne ei välttämättä mene yksi yhteen omien kanssa.
      Juuri aamulla eskarissa aiheesta keskusteltiin. Tämä ”Aikamatka jouluun” on kuulemma pelkkä näytelmä, minkä takia mua harmittaa entistä enemmän: Jos kyseessä on vain näytelmä, niin meillä päin on myös ei-vakaumuksellista tarjontaa yllin kyllin, muutakin kuin fundamentalistien järjestämää. Joulun perinteestä ja uskonnollisesta osuudesta saa kyllä mun mielestä kertoa, ja pitääkin, mutta tässä tapauksessa soisin kertomisen tapahtuvan kasvatusalan ammattilaisten toimesta. Sen lisäksi meillä marraskuun molempien uskontopainotteisten rientojen rinnalle on tarjottu vain ”eskaritoimintaa”, joka viimeksi oli tarkoittanut lapsen osallistumista johonkin viikkosiivouksen tapaiseen, joten tästä tuli sanomista.
      Mä en usko, että päiväkodin joulujuhla kärsii suuntaan tai toiseen oli siellä seimi ja enkelit tai ei. Pitäisin itse helppona ja joviaalina ratkaisuna, että nämä vain jätettäisiin pois – ei niitä tarvitse erikseen kieltää tai julistaa valheeksi, aiheesti voi ja saa keskustella, mutta joulua voi juhlia myös muilla tavoin kuin kristillisin menoin. Käsittääkseni näitä muita tapoja ei ole eskarissa käsitelty lainkaan – esimerkiksi kysyin O:lta onko eid-juhlasta tms puhuttu niin ei (totta kai tässä on aina kysymys myös 6-vuotiaan muistista).
      Noh, tässä ois vaikka mitä asiaa mutta nyt on palattava eskariarjen käytännön puoleen ja haettava lapsi kotiin ennen kuin päivä päättyy :).

      Tykkää

      1. epäilen, ettei meilläkään nuoriso alaluokilla (jos nytkään) tiennyt noiden juhlien nimiä (esim. juuri se eid) – mutta ne tiesivät, että nyt on luokkakavereilla (”ulkkareilla”) ”semmoinen juhla kuin meidän joulu” ja ”vähän epää, ne saa jouluna vapaata ja me ei niiden juhlana, niillä on enemmän vapaata kuin meillä”.

        Ja edelleen: tossa aikamatkanäytelmässä (tai vastaavassa) ainakin näillä meidän kulmilla on yksi sellainen etu, mitä ei missään muualla ole: maksuttomuus, sis. kuljetukset. Kun kaikki muut (jopa kaupungin omana veronmaksajatuotantona toteutetut näytelmät) yleensä maksavat katsojille jotain.
        Veikkaan että mikä tahansa päiväkoti ottaa vastaan mitä tahansa ohjelmaa, mikä ei maksa mitään, ja on kohtalaisen hyvin ja luotettavasti organisoitua.
        (rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että en ihan hurraata huutanut, kun tällainen keikaus ja juuri tuon rytmiryhmän tuotantona lapsille aikoinaan tarjottiin, mutta ei se vissiin ihan pahimmasta päästä ollut. Tai ainakaan se ei ole päätynyt pöytäkeskusteluihimme otsikolla ”olen traumatisoitunut mm. seuraavista asioista”) (usko pois, niitä on teineillä uskomattoman paljon!)

        Tykkää

    2. Nimetön

      Onpa hyvää keskustelua. Itse olen ollut pettynyt kun lasteni päiväkodissa ei ole ollut mitään joulun kristillisyyteen viittaavaa: ei joulukuvaelmaa, enkeleitä tai mitään muutakaan. Itselle tämä on erityisesti kulttuurinen asia: suomalainen kulttuuri pohjautuu monelta osin kristillisyyteen ja haluan lasteni kasvavan samaan kulttuuriin ja perintöön kuin mihin itsekin olen kasvanut. Se ei tarkoita ettenkö toivoisi muidenkin uskontojen, tapojen ja kulttuurin näkymistä esim. eskarissa ja koulussa ja niiden ymmärtämistä ja suvaitsemista. Usein muut uskonnot ovat omassa katsannossaan vähemmän avarakatseisia kuin suomalaiset tapakristityt ja siksi minäkin haluaisin lapsilleni tähän omaan kulttuuriimme pohjautuvan vahvan perustan. En kyllä toivo kristillisten herätysliikkeiden vahvempaa esiinmarssia vaan ennemmin evlut seurakunnan tapaa katsoa ja käsitellä näitä asioita.

      Tykkää

      1. Se on ihan totta, että luterilainen kirkko on varsin suvaitsevainen, jopa moderni, ja täällä noin yhteiskunnallisella tasolla toteutuu muiden uskontojen kunnioitus verrattain hyvin. Evlutissakin tietty on näkemystä joka lähtöön, mutta varsinkin viime aikoina paljon humaaneja kannanottoja. Olen välillä harkinnut ihan vain ”kannatusjäseneksi” liittymistä, mutta toistaiseksi välillisesti kirkolle välitetty yhteisövero riittäköön.

        Toisaalta pakko huomauttaa, että vaikka vuosikymmenten ajan ev lut on ollut valtauskonto, ei se edusta mitään ainoaa oikeaa suomalaista kulttuuria – meidän punavihreässä kuplassa kasvaneiden kaverusten kesken hyvin harva on edes 80-luvulla käynyt joulukirkossa tms ja oikeastaan juuri noita kristillisiä perinteitä on ylläpidetty vain päiväkodeissa. Tässä tuleekin ehkä kysymys siitä, että onko ne perinteet niin tärkeitä että ne näkyisivät kodin arjessa vai toivotaanko vaan lapsille samaa sukupolvikokemusta mikä itsellä on päiväkotiajoilta (vaikka yhteiskunta ympärillä on muuttunut niistä ajoista melkoisesti)?

        Tykkää

  5. Päivitysilmoitus: JOULUN AIKAMATKA JA JEESUS – Periaatteen Nainen

  6. Päivitysilmoitus: JUTUT, JOTKA EI KIINNOSTA – Periaatteen Nainen

  7. Päivitysilmoitus: PITÄKÄÄ PERINTEENNE – Periaatteen Nainen

Jätä kommentti