Ihastuttava Siina perusti taannoin lukupiirin. Lukupiirissä oli tarkoitus keskittyä kirjallisuuden lisäksi kaljaan tai johonkin muuhun omavalintaiseen alkoholijuomaan, mikä lisäsi lukupiirin houkuttelevuutta entisestään. Lukupiiri on kokoontunut tässä useamman kerran erinäisillä kokoonpanoilla, joissa ihmisiä yhdistää kiinnostus kirjoihin sekä panimotuotteisiin, mutta mä olen aina ollut Espanjassa tai kotona korvatulehduspotilaiden kanssa. Eilen kuitenkin, kiitos vaan lapsiaan ”hoitavan” isän, pääsin osallistumaan elämäni ensimmäiseen aikuisten lukupiiriin, jossa illan teema oli kotimainen naiskirjailija.
Vietimme viehättävän parituntisen neljän, toisilleen ennestään enemmän tai vähemmän tuntemattoman ihmisen kesken, paikallisessa pizzeriassa – olimme suunnitelleet valtaavamme pöydän Treffipubista, mutta perjantai-iltana aika moni oli ehtinyt ennen meitä ja siirryimme naapurin pizza- ja kebabmestaan, joka oli huomattavasti huokeampi ja tarjosi monenlaisia virikkeitä myös hajuaistille. Mukava paikka silti, kahvitkin olisi saatu punkkujen ja lonkeroiden päälle. Keskustelimme paitsi kirjoista ja kirjallisuudesta myös äitimyytistä, Steiner-koulusta ja monesta muustakin asiasta, sekä nautimme kokoontuneelle ryhmälle myönnetystä oikeudesta päättää seuraavan tapaamisen teema.
Huomasin, että olen lukenut tosi paljon suomalaisten naiskirjalijoiden teoksia. Viime vuosina melkein kaikki ei-akateeminen kirjallisuus, johon olen tarttunut, on ollut suomalaista tuotantoa. Syytän tästä kiirettä, laiskuutta ja kirjastoauton bestseller-hyllyä, jota Sofi Oksanen ja Riikka Pulkkinen ja Sirpa Kähkönen dominoivat täällä meillä päin. Ennen luin paljon englannin- ja espanjankielistä kirjallisuutta ja tasa-arvon nimissä enemmän miesten teoksia. Huomasin myös unohtaneeni todella paljon lukemiani teoksia, koska nämä univelkaiset maitoaivot. Ehkä on siis ihan hyvä jättää Sota ja rauha odottamaan niitä aikoja, kun muistan muutakin kuin antibioottimerkit ja lastenohjelmien lähetysajat ja keskittyä turvallisesti vähän kevyempään kirjallisuuteen, niin kuin vaikka Yösyöttö tai Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.
Jo ennestään pitkä lukulista kasvoi kun muut piiriläiset esittelivät valitsemiaan teoksia. Totesin, että kunhan joulukuussa kandi on – toivon mukaan – palautettu ja voin hetkeksi sulkea tenttikirjat, aion kiillottaa kirjastokorttini tai ehkä kokeilla jotain äänikirjapalvelua, mutta aion lukea. Ottaa kiinni monta vuotta häpeällisen hiljaista lukurintamaa. Ja aion myös kirjoittaa itselleni ylös mitä olen lukenut ja milloin, jos käykin niin että tämä varhaisdementia ei parane yöunien kanssa. Aulikki Oksasen Henkivartija, Lauran Honkasalon Pöytä yhdelle, Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi ja Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt kuulostivat kaikki omalla tavallaan kiehtovilta kirjoilta, jotka hyvien kirjojen tapaan jollain tavalla laajentavat tajuntaa.
Oma valintani oli vähän perusvarma ja tylsä, vaikka kävikin ilmi ettei kukaan muu ollut tätä opusta lukenut. Vuonna 2012 ansaitun Finlandia-palkinnon saanut Jää oli yksi sellaisista lukukokemuksista, joita muistelen pitkään. Karuun ulkosaaristoon ja sodanjälkeisiin, ankeisiin aikoihin sijoittuva pappisperheen tarina oli alkuun tahmea ja hidas luettava, mutta palkitsi lukijansa, joka uppoutui tarinaan ja lopulta ainakin allekirjoittanut itki räkä poskella (myös bussissa) viimeisen 90 sivun parissa. Hieno kirja, ja harmillista etten ole vielä kahlannut läpi kirjailijan muuta tuotantoa. Hyvänä kilpailijana Jäälle olisi ollut Katja Ketun Kätilö, joka sekin tuntui vähän ilmeiseltä valinnalta kunnes selvisi, ettei kukaan näistä kirjallisuuden suurkuluttajista ollut lukenut sitäkään. Hah. He siis jättävät bestseller-hyllyn rauhaan.
Toivottavasti pääsen useammin kuin kerran vuodessa sivistämään itseäni (ja juomaan olutta). Kuvasta kiitos Lupiinille, ja läsnäolosta kiitos kaikille läsnäolleille.
Periaatteen Nainen 
Oih, Jää on ihana, kamala kirja! Loistovalinta.
Ja täytyypäs ehdottaa omalle lukupiirille tuota teemoittain lukemista. Me ollaan valittu tähän asti kirja, jonka kaikki lukevat, mutta tuo kuulostaa myös hyvältä lähestymiseltä.
TykkääTykkää
Nimenomaan ihana, kamala kirja!
Mä voisin ehdottaa taas meidän lukupiirille – jos sinne joskus taas uudestaan pääsen- että kaikki lukisivat saman kirjan. Silläkin varmaan saisi aikaiseksi mielenkiintoisen keskustelun (eikä oma ”to read”-lista kasvaisi niin jäätäviin mittoihin).
TykkääTykkää
Jää on hieno. Mä olen tykännyt myös niistä Lundbergin varhaisemmista saaristolaisromaaneista. Voisikin ottaa uudelleen luettavaksi (på svenska förstås), edellisestä kierroksesta on kohta 20 vuotta.
TykkääTykkää
Ja siis mä aion edelleen vakaasti päästä lukupiiriin.
TykkääTykkää
Voi jos kohtalo kerrankin johdattaisi meidät samaan lukupiiriin! 🙂
(Ja joo, luetaan joskus ne muutkin Lundbergit.)
TykkääTykkää
Ooh! Mä haaveilen lukupiiristä. Kun lapset vähän kasvaa niin liityn johonkin kirjaston tai kansalaisopiston lukupiiriin. Mä muuten laitan Facebookiin muistiin kaikki kirjat jotka olen lukenut. Se on aika kiva kun näkee sieltä kätevästi koska ja mitä ja yleensä on löytynyt kirjan kansikuvakin siihen listaan.
TykkääTykkää
Joo, mä alan ehdottomasti laittaa jatkossa muistiin, eihän tästä muuten tule mitään. Näillä aivoilla siis.
Ja tämä lukupiiri, koen olevani superetuoikeutettu kun mukaan huolittiin koska joukossa kaikki ovat sellaisia kirjallisuuden suurkuluttajia, osa jopa ammattilaisia, että hyvillä vinkeillä ja hienoilla oivalluksilla hemmotellaan.
TykkääTykkää
Mulla on lukeminen jäänyt ihan kokonaan. Häpeä tunnustaa, etten muista yhtään milloin olen avannut kirjan. Lehtiä nyt sentään jaksan vielä lukea, mutta siihen se jää.
Katselen kyllä kirjauutuuksia kaupan hyllyillä ja luen lehtiarvosteluita, otan jopa kaupan hyllyillä kuvia kirjoista jotka on pakko saada lukea…
Lukupiiri olisi kyllä aivan ihana, täällä sellainen onkin kirjastossa, mutta kun lehdessä lukee aina se kirja jonka lukevat seuraavaan krt niin ne eivät ole vielä kertaakaan kohdanneet mieltymyksieni kanssa.
Mun pitänee silti irtaantua Netflix-koukusta ja lukea. Aivot surkastuvat muuten 😉
TykkääTykkää
Mä olen myös ollut tosi pahassa Netflix-koukussa: Aina kun yksi sarja on ahmittu sinne ilmestyy joku uusi ja mielenkiintoinen, joka on PAKKO katsoa. Oletko nähnyt Narcosin? Se on mun suosikki!
Ja toisaalta, jos elämäntilanne ei ole sellainen, että lukemiseen jäisi energiaa tai aikaa, niin ehkä voi ajatella, että se lukutaito ei ainakaan katoa… Keskittymiskyvylle tekee tietty hyvää kun joutuu lukemaan muutakin kuin tekstiviestejä, mutta jos muisti on siinä kunnossa – kuten itselläni- ettei seuraavana iltana muista mitä edellisenä päivänä on lukenut, niin…
TykkääTykkää
Mäkään en ole lukenut Kätilöä, Jään sentään.
Harmi kun se ainoa kerta kun mä en pääse paikalle oli se kun sä pääsit, mutta toivottavasti joskus päästään myös samaan aikaan.
TykkääTykkää
Tämä vääryys varmasti korjataan joskus.
TykkääTykkää
No niin, kaksi vanhempaa omissa riennoissaan, nuorin nukkuu. Aika kommentoida kaikki ne ajatukset, joita olen kolme viikkoa pyöritellyt!
Oi, Jää.
Olihan se kaikin puolin koukuttava ja itkettävä kirja – mulle tosin erityisesti, koska jotenkin samaistuin niin kovasti siihen rouvaan. Millaista on olla kotona, kun mies huinii pitkin kyliä, mitä on olla sosiaalisesti kömpelö rakastetun miehen vaimona, miltä tuntuu odottaa ja lopulta päätyä tekemään hommat itse, kun ei mies ehdikään.
Yritin lukea myös muita Lundbergeja, mutta en ihan vielä päässyt tunnelmaan – ehkä joskus.
Ja täytyy olla Emilian kanssa samaa mieltä, ruotsiksi uppoaa vielä paremmin (oon lukenut molemmilla kotimaisilla) – nythän sä voisit sen onnistuneen virkamiesruotsin jäljiltä ottaa tällaisen lukuprojektin 😉
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: FAKTAA JA FIKTIOTA VANHEMMUUDESTA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: TAMMIKUUSSA – Periaatteen Nainen