Valeäidin lapset ovat niin hauskoja. Huumori on toki vähän pissakakkapainotteista, mutta missäpä lapsiperheessä ei olisi. Ajattelin, että jes, meillä puhuu kaksi kolmesta ja niillä on niin hyvät läpät (ainakin äitinsä mielestä) että nyt irtoaa varmaan legendaarisia vastauksia. Kirjoittelin heti aamutuimaan ylös kysymykset ja aloitin tenttaamaan lapsia jossain Oktonauttien ja Petteri Kaniinin välissä, hienovaraisesti, luomatta paineita.

Kolme asiaa, joista äiti pitää? 

Omppu: Kukista, siististä ja Ompusta.

Pampula: (Kaivaa napaansa ja laulaa Sata Salamaa.)

Kolme asiaa, joista äiti ei pidä?

Omppu: Sotkusta, huutamisesta ja, öö, en tiedä.

Pampula: (Sama meno jatkuu.)

Kolme asiaa, joita äiti teki viime viikonloppuna?

Omppu: Oli tylsää (isot pojat olivat mökillä, toim. huom)

Pampula: (Ei voisi vähempää kiinnostaa, pidä tyhmä kyselysi.)

Kolme asiaa, jotka äiti osaa?

Omppu: Nostaa, piirtää ja…no kaikki osaa lyödä.

Pampula: Tehdä ruokaa, piirtää, äiti ei halua tehdä tyhmää – äiti ei halua lyödä! Äiti ei halua olla tyhmä.

Kolme asiaa, joita äiti ei osaa?

Omppu: Rakentaa taloja, en tiedä mitään muuta.

Pampula: En tiedä muuta.

Siinä se. Kaikki mitä sain irti lapsistani. Julkisissa kulkuneuvoissa ne kyllä huutaa kaikkea kuolematonta ja antavat usein aika kyseenalaisia kohteliaisuuksia, mutta eihän kukko käskemällä laula. Ottivat vähän turhan tosissaan tämän koko kyselyn, johtuuko siitä että koko eilisen fiilistelin sellaista ihan oikeaa kyselytutkimusta jota teen, ja olivat siksi kovin vakavia. Pitää mennä Valeäidin lasten oppiin harjoittelemaan heittäytymistä, ja pissakakkavitsejä.

Kolmashan ei puhu vieläkään. Tai se ei varsinaisesti ole mikään yllätys, koska veljensä ovat alkaneet puhumaan vasta 2,5- ja 4-vuotiaina. Kuopus, ikää 2 v 2 kk, sanoo ei, tänne, tonne, ei, kakka, äiti, anna, ei, moimoi, heihei, pampam, ei, nam nam, kenkä, hauva, vauva, ja sanoinko jo että sanoo aika usein ei? Tiedän kuitenkin, kohta se ei ole hiljaa hetkeäkään, joten tällä kertaa en enää odota kärsimättömänä että alkaispa se puhua. Kyllä se alkaa. Sitten se ei vaikene, paitsi ehkä teini-iässä.

Mutta hän puree. Vissiin jotain hampaita puskee, koska taapero puree aina tilaisuuden tullen. Se ryömii luokse hampaat irvessä ja tarttuu kaksin käsin jalkaan ja puree pohkeeseen. Kun yritän pukea, puree alleihin. Puree kaulaan, puree mahaan, puree poskeen. Jos sattuu olemaan suu täynnä ettei voi purra niin sitten nipistelee. Tekisi mieli laittaa Hannibal Lecter-tyyppinen naamio ja sitoa lapaset käsiin, mutta se ei liene enää 2010-luvulla soveliasta kasvatusta. Siinä missä maltan odotella että puhe tulee, en malta odottaa että tämä puremisvaihe menee ohi.

Ja siinä oli lapsipäivitys lokakuulle. Hyvää viikonloppua!