EPÄVARMUUKSIA

img_9033img_9042

Olen viihtynyt aina aika hyvin au naturel. Olen aina ollut se hauska tai se fiksu tyttö, en mikään porukan prinsessa tai kuumis – enkä tarkoita, että upea ulkonäkö sulkisi pois hyvän huumorintajun tai säkenöivän älyn, mutta jos nyt omia vahvuuksiaan pitää luetella, niin ulkoiset seikat tulevat itselläni siellä listan loppupäässä. Ei mitään angstia tai itseinhoa vaan ihan sitä, että olen ihan liian laiska panostamaan siihen, miltä näytän. Tämän tietävät kaikki, jotka törmäävät muhun normaalina arkipäivänä: Se on ne verkkarit, sotkuponnari ja yleensä aurinkolasit. Niitä ei vielä voi varmaan kutsua kauneusrutiineiksi?

Tämä syksy ei kuitenkaan ole ollut peiliin katsomisen (sellaisen konkreettisen, nyt en puhu mistään itsetutkiskelusta) kannalta kovin auvoisaa aikaa. Se Espanjassa kesällä puhjennut mystinen allergiareaktio ei tosiaan ollut mitään psykosomaattista, tai sitten olen alitajuisesti onnistunut kehittämään itselleni melko tuskaisen olotilan. Iho-ongelmat eivät helpottaneet kotiinpaluuseen, vaan atopia on päin vastoin pahentunut. Tiedän, olisi jo aika varata aika erikoislääkärille… En ole vain ehtinyt. Olen kyllä ehtinyt juosta apteekista joka viikko hakemassa erilaisia rasvoja ja voiteita, joilla saisin kuivat ja punaiset silmänympärykset paranemaan.

Ja jos nyt tämä silmänympärysten turvotus riittänyt, niin kuivuus on levinnyt koko naamaan. Argh. Huulet vaan halkeilevat, vaikka kokeilen kaikki temput. Päänahkakin kutiaa, perkele – eikä ole muuten täitä. Sen lisäksi jos ulkona sattuu yhtään tuulemaan, niin silmät alkavat vuotaa ja punoittaa, ja kun kävin suihkauttamassa uutta lempihajuvettä testimielessä kaupassa, siitä seurasi entistä pahempi allergiareaktio. Nyt huolettaa, että olen ikuisiksi ajoiksi herkistynyt tai mennyt pilalle. Miksei tämä lopu, vaikka ympäristö on vaihtunut? Seuraavaksi pitäisi varmaan alkaa raakata ruokavaliota, koska rehellisyyden nimissä syksyllä on hektistä elämänrytmiä tullut kompensoitua aika paljon sokerilla, hiilareilla, rasvalla ja suolalla. Pitäähän kotiäidillä jotain paheita olla.

Oman ulkonäön ruotiminen tuntuu jotenkin tyhmältä, ja pinnalliselta (jos nyt ei muuten niin koska kaikki se paska, mitä maailmalla tapahtuu ja millä on oikeasti väliä), mutta olen vähän kujalla, koska ensimmäistä kertaa kärsin tällaisista ongelmista. Viimeisen kuukauden aikana useampikin puolituttu on ystävällisesti, mutta vähän liiankin rehellisesti todenneet mun näyttävän aika karsealta, ja olen kyllä samaa mieltä. Nyt jos koskaan tekisi mieli meikata, mutta kuiva, yliherkkä iho ei sitä salli. Tai jos meikkaan niin puolessa tunnissa kaikki naamaan laitettu on valunut ryppyihin ja näytän entistä karseammalta. Kaikki vinkit otetaan vastaan, vaikka olenkin omasta mielestäni jo kokeillut melkein kaikkea. Vertaistuki myös. Aikuisiän akne, atopia ja kaikki muu iski kerralla, kun olin melkein 30 vuotta saanut olla melkoinen siloposki. Kunnes löydän ratkaisun niin välttelen kameraa ja hankin isommat aurinkolasit.

img_9034img_9040