Minä rakastan paperia.
Minulla on muutama laatikko täynnä tyhjiä muistikirjoja ja vihkoja. En vaan voi jättää kauniita kansia kauppaan. Otan käyttöön uuden kalenterin kaksi kertaa vuodessa. Matkoilla tuhlaan yleensä eniten postikortteihin, joita on varastossa pieni säkillinen. Sitä kutsutaan nimellä The Stash ja sieltä löytyy kortti tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Monet niistä ovat mielestäni niin hienoja, etten malta lähettää niitä kenellekään. Kirjoihinkin suhde on ollut erittäin intohimoinen, mitä nyt hieman väljähtänyt viime aikoina. Uskon kuitenkin, että kun voin taas panostaa tähän elämän osa-alueeseen, rakkautemme alkaa taas kukoistaa.
Ensirakkauteni oli kuitenkin lehdet. Aku Ankka. Valitut Palat. Hevoshullu ja Villivarsa. Suosikki. Suosikin kultaturbo, julisteet, Jammu ja fanipiirustukset. SinäMinä. Demi. Englantia opin Seventeenistä ja CosmoGirlistä. Niistä siirryin Esquiren ja Vanity Fairin ironiseen ilmaisuun. Yksi oli alusta asti ylitse muiden: Hesari. Kun heräsin 10-vuotiaana kouluun monta tuntia ennen muuta perhettä, aloitin aamuni lukemalla Hesarin aamuteen ja bulgarianjogurtin kanssa. Hesarin paperiversiosta luopuminen (joskus neljä vuotta sitten, kun pelkän maanantain lehden selaamiseen meni viikon verran) tuntui kuin olisi luopunut raajastaan. Imagea aloin tilata 17-vuotiaana, ja lopetin kymmenen vuotta myöhemmin pettyneenä radikaalien toimittajien ja reippaasti aikaansa edellä olevien juttujen katoamiseen. Olin niin katkera suhteemme nihkeistä loppuvuosista, että olen ollut Imagea kauppaaville puhelinmyyjille kohtuuttoman kiukkuinen. Kaiken sen jälkeen, miten kehtaatte!? Sitten Trendi, Olivia, MeNaiset, töissä aina Cosmopolitania, Seiskaa ja Suomen Kuvalehteä. Ja Vauva, Kaksplus ja Meidän Perhe.
Muutama vuosi sitten alkoi tuntua siltä, että nämä lapsilehdet on nyt luettu. Että niillä oli aikansa ja paikkansa, mutta enää viidettä vuotta en jaksa lukea uutta vaunuvertailua, artikkelia imetyksen ja korvikkeen eroista tai sinällään koskettavia nyyhkytarinoita sairastuneista lapsista tai kuolleista äideistä. Oli aika etsiä jotain luettavaa aikuisen aivoille, mutta se ei ollutkaan enää niin helppoa. Kuten sanoin, Imagea en ollut enää valmis päästämään elämääni (luen sen kyllä salaa aina tilaisuuden tullen). Kidd.O ilmestyi liian harvoin ja oli muutenkin liian hipsteri mulle. Ja siinäkin oli lapsia. Olivia, ehkä paras naistenlehti ikinä (äh, ärsyttää koko termi ”naistenlehti”, koska miehethän eivät voi sitä lukea, saattavat vaikka sokeutua) lopetettiin.
Kodin Kuvalehti on yllättävän hyvä, mutta vielä vähän keski-ikäinen. Kaikki Kotivinkit ja muut voin unohtaa, koska ruoanlaitto, sisustus tai puutarha eivät kiinnosta. Ajattelin kokeilla jotain uutta. Puhelinmyyjä soitti sopivaan aikaan, ja tilasin puolen vuoden koejakson Kauneutta ja Terveyttä. Olin lukenut sitä töissä ja se tuntui kivalta kompromissilta Fitin ja MeNaiset Sportin sekä toisaalta Annan ja MeNaisten välillä. Hyvinvointia, urheilujuttuja, henkilöhaastatteluita ja muotia.
Ei jeesus mitä kuraa.
Ratkaisuksi väljähtyneeseen parisuhteeseen ehdotetaan avointa suhdetta ja kimppakivaa ja varoitetaan olemaan yli kahta viikkoa ilman (ei nyt ehkä huonoja ehdotuksia, mutta vähän nyt sensaationhakuiselta kuulostaa). Virtsa vaahtoaa jos pissaa voimalla! Päätoimittajan elämänhallinta on pielessä kun varpaankynnet on lakkaamatta! Tässä nyt ihan vaan muutama esimerkki kesä- ja heinäkuun numeroista. Ehkä mä en ole vain kohderyhmää. Ehkä vauvavuodet eivät syövyttäneetkään aivokudosta niin pahasti kuin pelkäsin. Ehkä pitäisi lukea Tekniikan Maailmaa ja jotain muita äijäjulkaisuja, koska tämä tuntuu ihan oman sukupuolen halveeraukselta. Toosanne eivät tuoksu tarpeeksi hyvälle!
Pitäisi varmaan palata luottokumppanini Hesarin pariin. Vaikka Nyt-liitteestä tulikin vuosien saatossa todella pahasti myötähäpeää herättävä viikkoliite ja viime aikoina on lipsuttu klikkijournalismin ja provokaation puolelle, sieltä löytyvät yhä yhdet älykkäimmistä kirjoittajista ja kolumnisteista. Ja Kuukausiliite. Ei niin hirveästi lukijoiden aliarvioimista. On toki tullut paljon kriittisiä blogeja ja verkkojulkaisuja, jotka haastavat sen pahamaineisen valtamedian, mutta kun sen pitäisi olla paperilla. Onko ehdotuksia?
Periaatteen Nainen 
Mulla on vähän sama ongelma. Kodin kuvalehti on kyllä jo vuosia kutsunut kavalasti – ja mä olen jo niin keski-ikäinen, että voin lukea sitä. Ja tykkään kyllä lukea Imageakin (tosin vaikea olisi myöntää jos en tykkäisi), mutta mä en lukenutkaan sitä alkuaikoina, joten ei ole niin vertailupohjaa.
Ranskaksi mulla on vielä suurempi lehtiongelma, en jaksa mitään ihan liian vakavaa, mutta en kestä niiden hömppää, ja oikeastaan kaikki niiden naistenlehdet tuntuu ihan hömpältä – mä nyt vain en ole kohderyhmää meikeille ja muodille.
TykkääTykkää
No siis mä olen kyllä tykännyt lukea Kodin Kuvalehteä varmaan 15-vuotiaasta asti, mutta siitä yhä puuttuu SE jokin että kaikki osa-alueet tulisivat täytetyiksi (en oo yhtään vaativa lukija, en). Siinä on hyviä henkilöhaastatteluita ja rrrrrakastan vihaisten mummien lukijakirjeitä, mutta sitten taas siitä puuttuu se HÖMPPÄ! (Ja mikään edelläkävijä se ei ole Imagen tyyliin.)
TykkääTykkää
Hesari.
Mä opettelin lukemaan Hesarin kanssa, eikä ole aikaa, ettei kotiin olisi tullut paperilehteä. Tilaan digilehteä myös, mutta en ole oppinut rakastamaan sitä samalla voimakkuudella.
Joka päivä en ehdi lehteä lukea, mutten silti raaski olla ilman. Hesari on mulle yhtä kuin yleissivistys, ja nykyisenä algoritmien aiheuttamassa kuolassa tietäisin varmasti vain puolet nykyisestä, jos olisin vain internetin varassa.
TykkääTykkää
No Hesari. Sitä ei sinällään oikein mikään voita, mutta mulle tuli kauheet paineet siinä vaiheessa kun lapset alkoivat estää sen kannesta kanteen lukemisen, mikä oli ollut vuosia perinne, josta en jousta.
Yleissivistystä se kyllä on, olen varmasti oppinut Hesaria lukemalla enemmän kuin koulu(edes yliopisto)vuosinani. Olenkin vähän aivopesty, joku valtamedian mafiahan tässä on taustalla.
TykkääTykkää
Samaistuin. Ja kaipaan niin kovasti suomenkielisiä aikakauslehtiä, joita kyllä paikallisissa suomalaispiireissä ahkerasti kierrätetään. Olivia oli munkin suosikki ja Imagen ostan aina Suomessa käydessä. Taidan olla niin keski-ikäinen, että saattaisin olla jo Suomen Kuvalehden kohderyhmää. Kevyempääkin luen mielelläni, mutta en kestä myötähäpeää aiheuttavia naistenlehtijuttuja. Saksalaiset lehdet puolestaan on joko hömppää, hömpämpää tai sitten megavakavia aikakauslehtiä, joiden juttujen lukeminen kestää vuoden.
Merimieskirkolle tulee Hesari, mutta kuukausiliite häviää aina nopeasti. Muutkin tykkää siitä.
TykkääTykkää
Sikamaista pölliä Kuukausiliitteet!
Mä nimenomaan tykkäsin siitä 90-luvun lopun-2000-luvun alkupuolen Imagesta kun siinä oli hömppää mutta älyttömästi särmää, vähän överiksikin mennyttä henkilöjournalismia välillä… Oli lopulta pakko heittää monen vuoden vuosikerrat menemään keväällä ja ihan oikeasti itketti, olin tavallaan kasvanut niiden juttujen kanssa ja ne olivat muokanneet omaa maailmankuvaa todella reippaasti.
PS. Vastauksemme ei ole Saksa.
TykkääTykkää
Maabingo siis jatkuu. Tavallaan höh että onnenpyörä ei pysähtynyt Saksan kohdalle mutta oisitte kuitenkin olleet toisella puolella maata.
Itse olen aika reipas heittämään tavaraa pois, mutta mun heikko kohta on vanhat c-kasetit. Ei vaan kyennyt kun niissä on koko mun teinimaailma.. Ensi muutossa on pakko ryhdistäytyä.
TykkääTykkää
C-kasetit! Oiskohan mulla vielä Kikkaa jossakin…
TykkääTykkää
Samanlainen suhde mullakin paperin kanssa. Mun perjantai illan rentoutumisrituaali lasten mentyä nukkumaan, on lehti, sohva ja viinilasi. Määkin olen lukenut aina ja kaikkialla, lomareissuillakin tärkeintä on ollut jo lapsena, että on lukemista. Lapsena kun pysty vielä automatkatkin lukemaan, nykyään yrjö meinaa tulla jo whatsap viesteistä…
Mulle uppoaa tuo Meidän Perhe, ja ne perinteiset naisten lehdet..Tosin noissa Trendi/Cosmo yms. ärsyttää se mainossivujen määrä!
Tiede lehti on mulla yksi noista naistenlehdistä poikkeava lemppari, mielenkiintoisia artikkeleita siinä…
TykkääTykkää
Raskausaikana oli kamalaa, kun en voinut lukea edes junassa – nyt taas hormonit ja lukutaito liikkuvissa välineissä on onneksi palautuneet normaaleiksi, harmi vaan että luettavana on yleensä tenttimateriaalia.
Tiede-lehti on muuten hyvä! Sitäkin tuli töissä luettua. Nyt tietty tällä hetkellä koulun takia kaipaan vastapainoksi sitä hömppää (eli just Cosmopolitania joka on ”rehellistä hömppää”, kun taas K&T oli sellaista muka syvälliseksi verhottua ällöhömppää!).
TykkääTykkää
Kuukausiliite ❤ Sen takia käyn ostamassa irtohesarin niinä kausina kun HS:n tilaukseni on katkolla (koska säännöllisesti menee hermot siihen(kin). Mutta joku aikakauslehti ois kiva, sellainen sopivan hömppä muttei lukijoita aliarvioivakaan, laajalla skaalalla olen lukenut ja selaillut (mutsi ja anoppi roudaa mulle Annat, Eevat, Me naiset, Kotivinkint ja -liedet, ET:t, kaikki sporttilehdet, omat ostelut on olleet lähinnä Meidän perhe – Kaksplus, mutta ei niitäkään jaksa, jossain vaiheessa Trendissä oli virkistävää uutta otetta, mutta sit ei kuitenkaan ja Olivia on tosiaan loppu). Ei ole vielä tullut vastaan lehteä josta haluaisin tilauksen tehdä. Lähinnä parasta mitä postiluukusta kolisee (Kuukausiliitteen lisäksi) on ammattiliiton myötä tuleva Talouselämä…hohhoijaa, eli kuinka keski-ikäistä tässä nyt sit on.
TykkääTykkää
Eihän se Talouselämä nyt kauhean paha ole! Siellä on mielenkiintoisia juttuja.
Olivia oli vaan niin monipuolinen ja sellainen lukijaystävällinen. MeNaisissa tökkii etenkin Virpi Salmi ja usein sellainen vittumainen sävy, olen aika ilkeä ja ironinen itsekin mutta en halua että haastateltaville tai lukijoille kuittaillaan rivien välistä.
Voi ei, lauantaina tais tulla taas Kuukausiliite ja mennä multa ohi. Goddamnit.
TykkääTykkää
Eiks sulle tule Maailman Kuvalehteä?? Tullut mulle 13 vuotta ja paranee vaan.
TykkääTykkää
Siis Maailman Kuvalehtihän on superjees, mutta kun mulle pukkaa sitä maailmantuskaa opinnoissa ja noissa tiedostavissa blogeissa, niin tarttisin enemmän hömppää (eli sellaista kulutushysteriaa, jota ei analysoida ja lomajuttuja, joissa ei kiinnitetä huomiota eettisiin valintoihin).
TykkääTykkää
No mä luen sitä Kodin Kuvalehteä kyllä sujuvasti, vaikka ikäni alkaa vielä (hetken aikaa) kolmosella. Imagen saatan joskus napata mukaani myös. Kotiin tulee KK:n lisäksi paperisena Journalisti. Ja pidemmillä lomilla tykkään tilata Hesarin pe-su-paperilehdet.
Jos olisi aikaa ja rahaa, niin mielelläni lukisin myös mm. Tiede-lehteä, Talouselämää ja Maailman kuvalehteä.
Työhön liittyvistä lehdistä suosikkini on Journalistin ohella ollut myös RAY:n mahtava Raymond. Onneksi se ilmestyy edelleen verkossa.
TykkääTykkää
Joo, viikonloppu-Hesari voisi taas pian olla hyvä kompromissi – olen optimistinen sen suhteen, että pian koittaa aika jolloin voin aamuisin uhrata tunnin itseni sivistämiselle.
Ja kuten tosiaan sanoin, KK on mun mielestä oikein jees, mutta ei ehkä tarjoaa mitään kauhean uusia tai radikaaleja näkökulmia? Tai oikestaan aika monet vähän iäkkäämpiä sukupolvia käsittelevät jutut voi olla mulle radikaaleja ja uusia, mutta oih, ne ajat kun Image kirjoitti ensimmäisenä kaikesta ja muut lehdet sitten kolme vuotta perässä…
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: QUE VADIS, HESARI? – Periaatteen Nainen