LA FERIA, OSA 2

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No niin, mihin jäinkään viimeksi… No niin, se Domingo Rociero! Ylläolevat kuvat juhlivista lapsista ovat ferian ensimmäiseltä lauantailta. Juhlat alkoivat perjantaina, jolloin kruunattiin nuori kuningatar ja kuunneltiin konserttia aamuyölle asti – tarkoitan todella, että kaikki viiden kilometrin säteellä asuvat kuuntelivat, halusivat tai eivät. Seuraavana päivänä eli juuri tuolloin lauantaina oli paraati. Katujen varrelle saattoi ostaa istumapaikkoja, lapsille heitettiin karkkeja kuten aiemmin (täällä ja täällä) ja kaikki olivat, tietenkin, pukeutuneet parhaimpiinsa. Harmikseni en ehtinyt nähdä itse kulkuetta, mutta oletan siinä olleen samat tanssiryhmät ja ryhmähaut kuin aiemmillakin kerroilla, mutta pidinkin eniten yleisön ihailemisesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuten kerroin edellisessä postauksessa, ferian ensimmäinen sunnuntai alkoi messulla ja jatkui sen jälkeen katujenvaltauksella, kun aukioille ja kujille pystytettiin baareja ja kaikki paikalliset saapuivat paikalle tinto de verano-viinisekoitusten kanssa. Siinä vaiheessa me katsoimme parhaaksi siirtyä pois keskustan bakkanaaleista itse feria-alueelle, joka sijaitsi Gibraltarin rajan tuntumassa ja levittäytyi ainakin neliökilometrin alueelle (olen huono arvioimaan mitään pinta-aloja tai muutakaan, joten saattoi olla isompi, saattoi olla pienempikin). Sunnuntaista alkaen La Líneassa kuului myös kavioiden kopina: Paikalle saapuivat hevoskärryt ja ylväät ratsukot. Vaikka mulla olisi aiheeseen oma, eläinten kohtelua koskeva kommenttini, jätän sen nyt sanomatta. Suurin osa ratsastajista oli paikallisia romanisuvun jäseniä ja tyyli oli todella old school. Heitä näkyi ferian ajan kaduilla muutekin, mutta erityisesti Domingo Rocieron aikaan kiillotettiin kärryt ja saappaat ja otettiin ryhdikäs asento satulassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P7172681.jpg

Kymmenpäiväisen ferian jokaiselle päivälle oli oma nimensä ja ohjelmansa. Päivisin ei feriaa välttämättä edes huomannut, mitä nyt tie, jota pitkin kuljimme rannalle, oli täynnä kojuja joissa päiväsaikaan Afrikasta saapuneet kiertävät kauppiaat perheineen nukkuivat. Öisin kuitenkin kaupunki heräsi eloon ja juhlinta jatkui huhujen (ja ferian kotisivujen mukaan) auringonnousuun asti – mehän emme tietenkään jaksaneet koskaan yli puolenyön. Vaikka feria toi kaupunkiin varmasti noin tuhat kiertävää tivolityöntekijää, hotdogmyyjää ja krääsäkauppiaista, pysyttelivät he pitkälti feria-alueella omissa rekoissaan ja teltoissaan.

P7243154.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P7172611.jpg

”Shoppailu” tuntuikin olevan oleellinen osa feriaa. Alueella oli erityisen paljon afrikkalaisia myyjiä, jotka tekivät pikkulettejä, myivät afrikkalaishenkisiä koreja tai puupatsaita, tai sitten väärennettyjä merkkituotteita kuten kelloja, laukkuja tai aurinkolaseja. Koruja, erityisesti erilaisia rannekkeita, löytyi joka lähtöön ja itse fiilistelin ihania hippihenkisiä vaatteita – jos olisin ollut varoissani olisin varmaan tuonut Suomeen matkalaukullisen pitsisiä tai batiikkivärjättyjä tai kukkakuviosia haalareita, mekkoja ja haaremihousuja. Koska rahaa ei kuitenkaan ollut, tuliaiseksi hankittiin vain iso, värikäs kangas. Ja sitten oli lelut. Psykoottisesti haukkuvia koiraleluja, konekiväärikopioita, hillitön kokoelma laitonta kiinakrääsää kuten epämuodostuneita Ryhmä Hau-hahmoja tai Kätyreitä erilaisissa asuissa. Jos mun oli vaikea olla ostamatta kaikkia mahdollisia kangastossuja niin lapsillekin riitti kiusauksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Satojen ruoka- ja krääsäkojujen lisäksi oli sitten muovitelttoihin rakennettuja ja ravintoloita, pelikojuja (mm. shottipelit!) sekä kaikki huvipuistolaitteet. Feriaa, tai oikeastaan juuri noita laitteita, kasattiin jo kesäkuussa kun me saavuimme paikalle ja katselimme usein aika huvittuneena, kuinka esimerkiksi korkeaa Tukkijoen tapaista ajelua koottiin kaljatölkit kädessä viikkojen ajan. Vastoin veikkauksiamme se ei kuitenkaan romahtanut, eikä feriassa sattunut ilmeisesti muitakaan onnettomuuksia vaikka laitteet näyttivät niin huterilta, etten päästänyt poikia maantasoa korkeammalle. Muutenkin ferian hinnat saivat Linnanmäen vaikuttamaan edulliselta, sillä kaikkien kolmen pojan kierrätys yhdellä ajelulla maksoi kympin verran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kävin feriassa ilta-aikaan vain kerran. Päivisin vain muutamat laitteet olivat auki, ravintoloissa vasta pyyhittiin pöytiä ja meidän lisäksi alueella haahuilivat lähinnä työntekijät. Iltaisin taas ilman täytti vuoristoradasta ja muista vempaimista kuuluva kiljunta, nauru, lasten perään huutelu ja pelikojuista kuuluvat voitosta kertovat kilahdukset. Koko 10 päivää tunnelma oli maaginen ja kuten varmaan jo huomasitte, tuli kuvattua aika paljon – oli niin paljon nähtävää! Paikallisia toki ärsytti melu, roska ja liikenteen ruuhkautuminen, mutta kun omat kokemukset on jostain Varkauden torilla olleesta yhden ponin ja kahden karusellin tivoleista, niin tällainen pienen kylän kokoinen liikkuva huvipuiston, kirpputorin ja ravintolamaailman sekoitus oli eksoottinen elämys. Toivon todella paljon, että saan kokea sen taas ensi vuonna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2 kommenttia artikkeliin ”LA FERIA, OSA 2

  1. Päivitysilmoitus: 10 + 1 KYSYMYSTÄ ULKOSUOMALAISELLE – Periaatteen Nainen

  2. Päivitysilmoitus: SE AIKA VUODESTA – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s