SE NIISTÄ DELFIINEISTÄ

En olisi uskonut, että samaan aikaan kun kirjoittelin ulos ahdistusta Espanjan eläinoikeustilanteesta, alkoi Tampereella häpeällinen siirto-operaatio, jossa Särkänniemen delfinaarion neljä viimeistä merinisäkästä pakattiin tankkeihin ja kuljetettiin rahtikoneeseen, jonka määränpää on Finavian mukaan Ateena. Näyttää siltä, että spekulaatiot delfiinien siirtämisestä kreikkalaiseen Attica Zoological Parkiin, joka ei noudata paikallista lainsäädäntöä tai eläinten hyvinvoinnin turvaavia standardeja, pitävät valitettavasti paikkansa. Kreikkaa esiteltiin vain yhtenä vaihtoehtona ja Särkänniemi kyllä lupasi tiedottaa, kun jotain tiedotettavaa on – ilmeisesti poliisien turvaama salamyhkäinen siirtoprosessi lauantaiyönä oli vain osa tätä upeaa viestintästrategiaa.

Olen tietenkin ollut sitä mieltä, että harmaa betoniallas Tampereella on väärä paikka Meksikonlahdelta varastetuille delfiineille, joiden älykkyydestä, iloisen uteliaasta luonteesta tai kehittyneestä elämästä laumoissa ei kai tarvitse erikseen kertoa kenellekään. En ole kuitenkaan ollut eturintamassa ajamassa delfinaarion sulkemista: Kaksi delfiineistä oli vankeuteen syntyneitä, yli 30 vuotta sitten Tampereelle tuodut Veera ja Delfi ovat jo valitettavasti sopeutuneet elämäänsä vankeudessa, pienessä laumassa joka ei vastaa millään tavalla luonnonmukaista ryhmärakennetta mutta joka kuitenkin oli näiden eläinten perhe. Tiesin, että mitään inhimillisiä vaihtoehtoja ei ole olemassa. Ei ole mitään idyllistä merieläinten vanhainkotia Välimerellä, jossa saalistustaitonsa unohtaneet, ihmisen huolenpidosta riippuvaiset merinisäkkäät saavat vanheta kunnialla. On vain huonoja vaihtoehtoja, joista Attica Zoological Park lienee huonoimmasta päästä.

Kun delfinaario aloitti toimintansa 80-luvulla, sitä voi perustella vielä ”ajan hengellä”. Tampereelle saapuivat vuonna 1985 McDonald’s, delfiinit sekä tietenkin minä, ja elettiin aikaa jolloin tutkimustietoa ei ehkä ollut niin paljon saatavilla, aikaa jolloin eläinten oikeuksista alettiin vasta puhua teoreettisella tasolla. Huono ideahan se oli, mutta ei samanlaista ahneutta, tyhmyyttä ja lyhytnäköistä riistoa kuin päätös ensin lopettaa delfinaarion toiminta ja sen jälkeen ratkaista delfiiniongelma lähettämällä ne eläintarhaan, jossa ei uutisoinnin perusteella ole talousvaikeuksien takia aina ollut rahaa edes eläinten ruokaan. Kun suunnitelmat siirrosta Atticaan tulivat julki, tehtiin Särkänniemelle selväksi paikan ongelmat ja kaikki ne riskit, mitä siirtoon liittyy – kyllähän he varmasti ne tiesivät ilman julkista painostustakin, mutta nyt ei voida vedota samaan tietämättömyyteen kuin 30 vuotta sitten.

Nukuin viime yön todella huonosti. Ehkä Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä nukkui yönsä paremmin, mutta minua hävettää. Hävettää, koska kuten olen aiemmin kertonut, olin 1990-luvulla ankeassa lama-ajan Tampereella delfinaarion kanta-asiakas. Talvikaudella delfiinien harjoitusnäytöksiä pääsi katsomaan 10 markalla, ja isäni vei minut melkein joka päivä koulun jälkeen autolla Särkänniemeen. Kävin katsomassa koulutusnäytöksiä niin paljon, että lopulta pääsin ilmaiseksi sisään ja sain joskus ruokkia delfiineitä. Olen ollut myös  se onnekas lapsi, joka pääsi oikeassa esityksessä altaan reunalle silittämään delfiinejä, ja sain muistoksi tästä kohtaamisesta ison, muovisen delfiiniuimalelun. Delfinaario oli se paikka, jossa jo 8-vuotiaana aloin herätä eläinten oikeuksien, luonnonsuojelun ja merten saastumisen masentaviin kysymyksiin. Niin väärä paikka kuin iso akvaario onkin upeille villieläimille, ainakin yhden ihmisen maailmankatsomusta Särkänniemen delfiinit muuttivat.

Mielestäni paras ratkaisu olisi ollut ajaa toiminta hiljalleen alas, säilyttäen yksi tai kaksi näytöstä päivässä delfiinien virikkeistämiseksi, tarjota tutustumiskäyntejä koululaisille. Seuraavaksi paras ratkaisu, joka tietenkin tässä taloustilanteessa tuntui todennäköisimmältä, oli delfiinien lopetus. Stressaava siirto keskelle uutta laumaa, Kreikan kuumuuteen, vesiin joissa kuolee toistuvasti delfiinejä epämääräisissä olosuhteissa, kuulostaa huonolta vitsiltä. Ja näin silti kävi. Se, että siirto toteutettiin ilman tiedotusta, viikonloppuna keskellä yötä, kertoo aika paljon siitä miten kunniakas loppu näille delfiineille on luvassa.

Oma suosikkini lapsena oli Näsi. Vuonna 2014 kuollut Näsi oli lempeä ja sosiaalinen, kuten tietenkin kaikki delfiinit, mutta muistan pitäneeni sitä jotenkin erityisen viisaana. Olen iloinen, ettei tämä älykäs äitidelfiini ole näkemässä, kun sen poikasta siirretään kirjaimellisesti ojasta allikkoon. Emme boikotoineet tätä ennen Särkänniemeä, koska mielestäni Särkänniemi kantoi vastuunsa 80-luvulla tehdystä päätöksestä. Delfiineistä pidettiin niin hyvää huolta, kuin vankeusolosuhteissa on mahdollista. Mutta se, millaisen lopun delfinaarion tarina sai, on jotain mille en keksi edes oikeaa sanaa. Se on ainakin julmaa, epäinhimillistä, vastuutonta ja häpeällistä. Loppu myös meidän vierailuille Särkänniemessä. Kiitos ja anteeksi, Tampereen delfiinit.

17 kommenttia artikkeliin ”SE NIISTÄ DELFIINEISTÄ

  1. Anniina

    Mä olen kanssa seurannut epäuskoisena tätä juttua. Kyllähän koko delfinaarion idea on nykypäivänä irvokas, mutta vielä häpeällisempää on hylätä menneen typeryyden uhrit vain sen takia, että ovat niin hankalia ja kalliita ylläpitää. Näin näkyvältä organisaatiolta olisi odottanut parempaa esimerkkiä ihmisen ja ”lemmikin” välisestä suhteesta.

    Tykkää

    1. Joo. Ei sillä, onhan tässä vivahdus kaksinaismoralismia kun meuhkataan neljästä delfiinistä kun tehotuotanto, mutta kyllä tää on jotain ihan älytöntä vastuunpakoilua. Nyt sit levitellään käsiä, ”ne on Kreikan ne delfiinit, no can do”. Toivottavasti voivat siellä hyvin, muuta ei voi toivoa.

      Tykkää

  2. Kiitos tästä tekstistä, eipä tarvi nyt itse kirjoittaa tästä enää postausta, mitä viime yönä suunnittelin.

    Olen precis samaa mieltä, ei ollut oikein niitä delfiinejä tuoda alunperinkään pieniin altaisiin, mutta nyt se oli niiden koti oman tutun lauman kanssa, joten oikein olisi ollut antaa niiden elää siellä elämänsä loppuun asti, välillä esiintyen mielenvirkistykseksi ja niin hyvässä hoidossa kuin mahdollista. Ja jos tämä ei olisi ollut mahdollista, niin sitten nuo jalot eläimet olisi pitänyt lopettaa.

    Tämä on kaikista noloin vaihtoehto ja suuri vääryys delfiineille. Itseltä meni la ilta pilalle ja en saanut heti unta ja vielä su aamunakin teki mieli itkeä. Kuinka kukaan voi kohdella viattomia ja herkkiä eläimiä noin. En tajua, miten kukaan asiasta päättämässä ollut voi nukkua yönsä… Ja turha on Animaliankaan itkeskellä, kun on kuset jo housuissa, itsepä sitä siirtoa ajoivat, johonkin vanhainkotiin, mitä ei ole olemassa. Ei hyvää toimintaa Animalialta, Särkänniemeltä, eikä yhdeltäkään poliitikolta, jotka ajoivat delfinaarion lopettamista, koska ei ole nykyaikaa… Kun vahinko oli jo tapahtunut ja delfiinit täällä, tärkeintä olisi ollut taata niille kunniallinen loppu ja huolehtia, ettei uusia delfiinejä enää tuoda. Tämä nykyinen ratkaisu on ihan karmea.

    Itse koen myös saaneeni paljon noilta delfiineiltä, vaikken kannatakaan eläinten pitämistä pienissä aitauksissa, niin sain silti noista näytöksistä jotain elämää suurempia tunteita ja minusta tuli ehkä ikuinen delfiinifani. Ja kuten näytöksissäkin sanottiin, miten voit suojella jotain, mitä et tunne. Ja siksipä myös tämä siirto ottaa koville, koska delfiinit ovat antaneet minulle suuria liikuttavia tunteita ja auttaneet eteenpäin myös ihmisen menettämisen surussa, niin eivätpä olisi delfiiniparat ansainneet näin karua loppua itselleen. Ihmisen tyhmyys ja ajattelemattomuus on käsittämätöntä.

    Nyt kai tarvitsee enää vain toivoa, että jostain yliluonnollisesta ihmeestä noilla delfiineillä kuitenkin menisi kaikki hyvin…

    Tykkää

    1. No viimeinen kappale tiivisti kaiken. Toivotaan, että pystyvät sopeutumaan ja saavat arvokkaan loppuelämän. Vetäen lapsia soutuveneellä perässään…

      Ei tämä ainakaan omaa paloa eläintensuojeluun vähennä, mutta toivoisin että ihmiset alkaisivat ulottaa huolensa delfiineistä myös muiden eläinten hyvinvointiin. Toisaalta en uhallanikaan halua käyttää sitä ”entä kaikki tuotantoeläimet”-korttia, koska silloin ei saisi ikinä puuttua epäkohtiin jos aina on jossain huonommin asiat. Toivon, että tämä on kuitenkin se kehityssuunta: Että ihmiset haluavat eettistä eläintenpitoa.

      Eikä luultavasti paljoa pienempi imagotappio Särkänniemelle kuin delfiinien mahdollinen lopettaminen.

      Tykkää

      1. Elina

        Mun piti kanssa kiitellä harvinaisesta tekstistä.
        Tässä keississä kun surullisinta on ollut se suomalaisille niin kovin tyypillinen sivusta huutelu ja mouhoaminen. Myönnän, että en ihan kovin kartalla ole kaikista vaiheista (Särkkis on ollut aika vieras paikka, delfiinit oon nähnyt pari kertaa lapsena ja nyt viime kesänä kun käytiin lasten kanssa) mitä delfinaarioon liittyy, mutta mä en oo kuullut miltään osapuolelta oikein rakentavia ehdotuksia.

        On eläinsuojelujärjestöt, jotka ei nähneet oikein muuta vaihtoehtoa kuin delfinaarion sulkemisen (myönnän, kuva julkisuudesta, voi olla, että oikeasti on Särkkiksen kanssa mietitty, josko kevennetty ohjelma ja hiljainen alasajo ois mahdollisuus). Oliko se sitten oikeasti se ratkaisu? Oisko delfiinien siirtoa pohdittu huolellisemmin ja pidempään, jos olisi jatkettu kevennetyllä ohjelmalla kunnes delfiinien vanhainkoti valmistuu?

        On suuri yleisö, joka mouhosi syksyllä delfinaarion sulkemisen puolesta, ja sitten unohti koko jutun. En huomannut ainakaan yhtään keräystä delfiinien ”vanhainkodin” puolesta tms. Nyt mouhotaan, että ei ikinä enää mennä Särkänniemeen. Ja surkuhupaisinta, kehutaan Lintsiä maasta taivaaseen. Hyvin on unohdettu kahden (?) vuoden takainen mouhotus siitä, miten ei ikinä Lintsille, koska työsuojelurikkomukset.

        Ja sitten Särkänniemi, jossa osa porukasta varmaan on ihan tosissaan tehnyt töitä tämän puolesta. Mutta kokonaisuudessaan ryssinyt homman ihan täysin linjallaan, jossa mitään ei tiedoteta. ”Delfiinien turvallisuuden puolesta”. Öö, jos varma siirto oli tiedossa puoli vuotta sitten, miksi ei tarjottu eläinsuojelujärjestöille tms. mahdollisuutta tarjota parempaa ratkaisua sen puolen vuoden aikana? Tai niille delfiinien ystäville? Miten hyvää pr:ää olisi ollut ottaa Oikeutta Eläimille -järjestön edustus pohtimaan delfiinien tulevaisuutta?

        Joo. Ehkä multa puuttuu se viimeinen palo eläinsuojeluun, kun mua tässäkin surettaa enemmän suomalainen toimintatapa ja ihmisten pöljyys eikä ne neljä vesinisäkästä.

        Tykkää

      2. Mua häiritsee tässä julkisessa diskurssissa ihan kamalasti se ”miksei eläinsuojelujärjestöt hoitaneet asiaa paremmin?”-retoriikka ja suoranainen lällättely, että tätäkö sitten halusitte. Eläinsuojelujärjestöt eivät tehneet päätöstä sulkemisesta vaan Särkänniemi, eikä siksi että olisi yhtäkkiä huomattu että delfiineille vankeus ei ole oikea paikka vaan koska ne eivät enää tuottaneet. Siirto ei ole ollut tiedossa koska Kreikkaa ei kohteena missään vaiheessa vahvistettu, päin vastoin kesäkuussa tiedotettiin että ”kerrotaan kun on jotain kerrottavaa” ja että ”Kreikka on vain yksi vaihtoehto” ja närkästyttiin siitä, kun sitä pidettiin todennäköisimpänä.

        Käsittääkseni kukaan osapuoli ei ole ilmaissut, että yhtään eläinsuojelujärjestöä olisi päästetty mukaan päätöksentekoon edes kuulemaan perusteita – Katleena Kortesuo viittasi blogissaan, että jos tähän prosessiin olisi otettu esimerkiksi Animalian edustaja, olisi se saanut heti paljon avoimemman ja hyväksyttävämmän luonteen. Mun mielestä mitään joukkorahoitusta on turha peräänkuuluttaa kun 32 vuotta lipputuloja tuottaneet eläimet hoidetaan halvimmalla tavalla pois jaloista (koska lopettaminen ei sopinut Särkänniemelle, luultavasti koska imagotappio) kun luvassa on investointeja 20 miljoonalla eurolla.

        Eläinsuojelujärjestöt ovat vastustaneet villieläinten vankeutta aina. Nyt ne siirrettiin Kreikkaan tekemään sirkustemppuja ja tarjoamaan delfiiniterapiaa. Mitään mahdollisuutta ei ole muille osapuolille annettu myötävaikuttaa päätökseen, vaikka esimerkiksi järjestöt ehdottivat hiljaista alasajoa siihen asti, kunnes joku realistinen ”vapautuspaikka” olisi olemassa.

        Tämä paasaus ei siis varsinaisesti kohdistu sulle Elina vaan ylipäänsä koko siihen julkiseen keskusteluun, jossa peräänkuulutetaan eläinsuojelujärjestöjen vastuuta (koska nehän ne delfiinit sinne Tampereelle alunperin toikin yleisövetonauloiksi…) ja ollaan jotenkin vahingoniloisia siitä, että neljä eläintä joutui huonompiin olosuhteisiin.

        Tykkää

      3. Elina

        Joo. Eläinsuojelujärjestöt varmaan vähiten on syyllisiä (etkä varmaan ajatellutkaan että niitä nyt pääosin syyttäisin), ja olet oikeassa siinä, että se lällättely on keskustelussa karmeinta. Silti, olisin kaivannut jotain konkreettista ehdotusta siihen mitä delfinaarion sulkemisen jälkeen. Joskin myönnän että se Särkänniemen tiedotuspolitiikan vuoksi ei varmasti ole ollut helppoa – ja ehkä jotain on ehdotettukin, siitä ei vain järjestöt itsekään ole tiedottaneet.

        Särkänniemi ja Tampereen kaupunki kantavat viime kädessä vastuun, ja siinä olen ihan samaa mieltä että ei juuri huonompaa päätöstä olisi voitu tehdä. Jo villieläinten kuljetus yhtään mihinkään on äärettömän stressaavaa, ja veikkaan että jo se koituu lauman kohtaloksi ainakin osittain. Oppiko Särkänniemi tai suomalaiset tästä mitään jää nähtäväksi, mä vähän pelkään että tämä jää mouhoamisen asteelle, ja edelleen ollaan huippuja arvostelemaan toisia, ei tarttumaan toimeen.

        Se ehkä mun alkuperäinen pointtikin oli. Arvostan ihan älyttömästi tekoja eläinten puolesta. Nettivouhotusta en oikein jaksa, ja miten toivoisin että edes osa tästä delfiinikeissistä konkretisoituisi oikeisiin tekoihin eläinten (tai muun hyväntekeväisyyden) puolesta.

        Tykkää

      4. Itse asiassa Animali laati vastineen ehdotuksistaan (juuri tämän vastuunsysäämisen takia), en nyt vaan jaksa (sori laiskuus) linkata sitä tänne. Kuitenkin pointti oli, että eo-järjestöt jätettiin ulos kaikesta päätöksenteosta yms. (jotain eläinsuojelujärjestöä kuulemma Särkänniemi omien sanojensa mukaan konsultoi, mutta kukaan ei tiedä että mikähän järjestö se mahtoi olla). Ehdotuksiahan oli, mutta ne olivat kaikki liian kalliita.

        Toivon tosiaan olevani väärässä tässä asiassa, ja että Kreikassa delfiineillä on hyvä ja pitkä (tai sitten lyhyt, mikä lie parempaa) elämä. Ja että tämä ehkä herättäisi ihmisillä pohdintaa siitä, onko ehkä muidenkin eläinten asemassa parantamisen varaa.

        Tykkää

  3. Sere

    Minä uskon tässä asiassa asiantuntijoihin ja siihen, että tämä oli paras ratkaisu.
    Hiljalleen alasajamisessa viimeiset delfiinit olisivat kärsineet, se kun on laumaeläin. Siis jos olisi haluttu taata eläinten hyvinvointi, olisi ollut hankittava uusia yksilöitä, sitä tuskin kannattaisimme.

    Tykkää

    1. Jokainen saa toki valita kenen asiantuntijoita uskoo. Mä mielelläni kuulisin jonkun puolueettoman tahon puoltavan päätöstä. Särkänniemen asiantuntijat ovat aika anonyymeja, tai sitten esim EAZAn asiantuntijoita – EAZA on eläintarhojen ja delfinaarioiden kattojärjestö, joka lähtökohtaisesti kannattaa villieläinten vankeudessapitoa. Ei siis mikään hyväätahtova eläinsuojeluorganisaatio.
      Koska esimerkiksi hieman utopistisessa ”vanhainkoti”-asiassa vedottin siihen epäselvään aikatauluun (voi olla vuosia!!) niin yksi vaihtoehto olisi ollut pitää delfiinit Särkänniemessä kunnes vanhainkotiin siirtäminen olisi mahdollista, ja silloin esim siirtää nuoret urokset. Tai odottaa edes vanhojen naaraiden luonnollista poistumaa ja samalla sitä, tuleeko 2018 Kreikassa voimaan vireillä oleva delfinaariokielto.
      Hiljalleen alasajamisessakin olisi monta vaihtoehtoa sille, että annetaan delfiinien kuolla yksi kerrallaan pois.

      Tykkää

  4. hyvä kirjoitus; ja vaikka olenkin epäanarkistinen, kyyninen keski-ikäinen eukko, jonka maailmassa eläinten oikeudet eivät millään muotoa ole asialistan kärkipäässä, olen just ja presiis samaa mieltä tästä.
    Olisi ollut tyylikkäämpää hoitaa Särkkiksen delfiinit niin hyvin kuin nyt olemassaolevissa olosuhteissa Tampereella mahdollista olisi ollut. Jatkaa sitä paljon puhuttua valistamisen linjaa, kertoa että virhe on jo tapahtunut, mutta nyt pyrimme hoitamaan tämän homman kunnialla loppuun.
    Kun silloin kun delfinaariota rakennettiin, mouhattiin paljonkin siitä, miten hienosti tilat on suunniteltu ja miten tarkkaan (silloisen tiedon perusteella) oli rakennusvaiheessa otettu huomioon luonnollisuus (tämä sana toki kuuluisi hipsukoihin?) ja eläinten tarpeet.

    Tykkää

    1. Mä en usko, että kukaan on ikinä tarkoittanut pahaa tai pelkkää riistoa kun tuo bunkkeri on perustettu vaan varmaan siinä on rahankiillon lisäksi ollut ajatus, että nyt valistetaan kansaa merieläimistä. No, viimeistään nyt ovat aika valistuneita.

      Mun teki jotenkin mieli tän tekstin jälkeen, kun eläintenoikeuksista on tullut kirjoitettua tosi paljon, lisätä että hitto vie, lahjoitan kuukausittain Unicefille, opiskelen alaa jonka pääasiallinen pyrkimys on parantaa maailmaa, suhtaudun intohimoisesti myös ihmisoikeuksiin yms, koska taas on tullut sitä ”entäs vanhukset”-kommentointia (ei siis sinulta vaan yleisesti).

      Kotiäitianarkiaa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s