LA FERIA, OSA 1

13931584_10154403278937498_325536808_o13987196_10154403284542498_884285817_o

13950594_10154403300367498_1968942989_o.jpg

Ferialle on vähän vaikea löytää sopivaa suomennosta. Kai se voisi olla markkinat, juhlat tai karnevaalit, mutta mikään näistä ei aivan tavoita totuutta. Tähän voi todeta, että kaikki Espanjassa ferian kokeneet kyllä tietävät mistä puhutaan, ja ne joilta puuttuu vielä omakohtainen kokemus niin menkää näkemään se. Meitä oli kyllä varoitettu, että se on sitten yhdeksän päivää ihan infernaalista älämölöä ja sekoilua ja kaiken kruunaa ferian päätöspäivän, sunnuntain, jälkeinen maanantai joka on paikallinen pyhäpäivä – viralliselta nimeltään Día de Resaca, KANKKUSPÄIVÄ! Ihan luvalla siis maataan darrassa kotona ja pidetään kaupat kiinni. Tämä ei ollut ferian ainoa vappua muistuttava ominaisuus, mutta huvitti kyllä kun jatkuvasti puhutaan eteläeurooppalaisten sivistyneestä juomiskulttuurista. Että osaa ne espanjalaisetkin.

13950598_10154403299672498_962819980_o13977833_10154403299657498_549105733_o13978145_10154403300437498_1712251863_o13978096_10154403300447498_1518918605_o13932306_10154403298042498_1481247140_o

Jaan mun feria-postaukseni suosiolla kahteen osaan, koska valokuvien määrä on…massiivinen. Olen jo kerran muistikortteja tyhjätessä saanut kovalevyn jumiin (ja tiedän, että Käyttis saa jonkun stressi-ihottuman kun lukee tästä). Feria olikin jokaisen esteetikon ja kamera kaulassa kulkevan unelma: Paikalliset naiset pukeutuivat joka päivä näyttäviin flamencomekkoihin, oli kulkueita, valoja, kukkia, koristeita, värejä ja saippuakuplapyssyillä ampuvia lapsia. Mustalaisia hevoskärryineen, tivoli, hattarakojuja ja sellainen maaginen tunnelma koko kaupungissa, että sitä on vaikea kuvailla. Vaikka feriassa ei ollut kyse vain perinteistä, yhdessäolosta ja ilonpidosta vaan myös teinien ördäämisestä, afrikkalaisista myymässä kaikkea mahdollista kopioitua, sotkusta ja auringonnousuun asti kestävästä melusta niin en valita. Olen tosi kiitollinen, että feria osui juuri meidän matkan aikatauluihin ja sain nähdä ja kokea tämän kaiken aistit avoinna. Ja kun maanantaina huvipuistolaitteet, kojut ja rekat katosivat katukuvasta, tuntui ehkä vähän vähemmän haikeammalta kun me tiistaina lähdimme kotiin: Meidänkin sirkuksen oli aika jatkaa matkaa.

13950810_10154403278427498_1097257745_o13978166_10154403278242498_698573295_o13940183_10154403278092498_981616036_o

Feria on tosi iso juttu La Líneassa. Se on toki iso juttu muissakin espanjalaisissa kaupungeissa, mutta se tuntui musta sopivan erityisen hyvin tuonne merien välissä olevalle kaistaleelle. Feria alue valtasi ison kaistaleen rajan ja keskustan välistä ja tapahtumia oli myös vähän sivummalla: Ensimmäisenä lauantaina me pakotimme lapset kävelemään nelisen kilometriä rantaviivaa pitkin tonnikalan kalastajien omalle kirkolle, jossa kalastajien ja merenkävijöiden suojeluspyhimyksen patsasta Virgen del Carmenia näytettiin merelle. Tämä spektaakkeli toistettiin muissakin satamakaupungeissa ja mikäli sää olisi sallinut, patsas olisi kannettu mereen. Nyt tuuli liikaa, joten patsasta vain kuljeteltiin ympäriinsä ja ihmiset heittelivät sen päälle ruusun terälehtiä. Mun mielestä tilaisuus oli hieno, mutta kävelystä ja kuumuudesta väsyneet lapset eivät ihan arvostaneet katolilaisia kirkonmenoja ja keskittyivät lähinnä syömiseen. Onneksi ferialla onnistuu sekin, sillä asiaan kuuluvat kaikkia mahdollisia herkkuja myyvät kojut joka kulmalla.

13918881_10154403278997498_257135567_o13987053_10154403279352498_1639977194_o13950810_10154403279332498_517930276_o13918759_10154403278872498_349871522_o13932348_10154403279317498_1469624468_o13918814_10154403300292498_379781789_o

Kaikista päivistä mun suosikki oli ferian ensimmäinen sunnuntai, Domingo Rociero. Se oli myös se päivä, kun juopottelevat ihmiset valtasivat keskustan aukiot, mutta ennen kuin tämä barbaarinen invaasio tapahtui kello 12 messun päätyttyä oli keskusta täynnä niin viimeisen päälle andalusialaisten perinteiden mukaisesti pukeutuneita ihmisiä että… vau. Onneksi suurin osa poseerasi innokkaasti kaupungin ainoalle turistille. Vaikka flamencomekot, kukkakoristeet hiuksissa ja päivänvarjot näyttävät ehkä vaatimattoman suomalaisen silmiin hieman hassuilta niin tuolla heräsi suuri kunnioitus kulttuuria kohtaan. Kuinka kaikki panostivat, olivat ylpeitä, kuinka siinä ei ollut mitään vitsiä. Vauvoista vaareihin, ihan kirjaimellisesti, jokainen otti osaa tähän yhteiseen pukuloistoon ja kaikki kehuivat toisiaan. Ennen puolenpäivän messua pihalla olivat myös reinas juveniles, nuoret kuningattaret, jotka oli kruunattu ferian avajaisten yhteydessä. Kun kaupunki oli hetkeksi hiljentynyt hartauden pariin, avautui joka kujalle omat baarinsa ja messun jälkeen alkoi vappua elävästi muistuttavat bakkanaalit: Kaikki yli 14-vuotiaat olivat aivan tillin tallin, kahden litran muovipulloissa myytävää punkun ja spriten yhdistelmää tinto de veranoa suihkutettiin toistensa päälle, nuoret olivat pukeutuneet kaksimielisesti kirjailtuihin tiimipaitoihin – vähän tuli mieleen opiskelijoiden haalarit. Me emme lasten kanssa viihtyneet viinasta lainehtivilla kaduilla, mutta Domingo Rociero ei loppunut siihen. Siitä kuitenkin lisää sitten seuraavalla kerralla.

13932319_10154403279242498_258421556_o13918656_10154403279462498_870852956_o

13940035_10154403279477498_1972507222_o13918759_10154403284487498_1823588932_o13951008_10154403284437498_34092901_o13978348_10154403284492498_1394416834_o

Yksi kommentti artikkeliin ”LA FERIA, OSA 1

  1. Päivitysilmoitus: LA FERIA, OSA 2 – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s