PAIKKOJA, JOIHIN EI OLE IKÄVÄ

En yleensä matkusta minnekään sillä mentaliteetilla, että menen sinne vain tämän yhden ainoan kerran ja nyt tutkin joka nurkan. Johtuu ehkä siitä, että en ole vielä lentänyt maailman toiselle puolen vaan liikkunut pääasiassa melko lähellä kotia kohteissa, joihin on helppo palata. On kuitenkin paikkoja, joihin ei yhden visiitin jälkeen tee mieli uudestaan – ei, vaikka joku tärkeä nähtävyys jäi näkemättä tai paikallinen tapahtuma kokematta. Tässä muutama niistä kohteista, joihin en ajatellut matkustaa toistamiseen:

1. BELIZE

Tiedän: Paratiisi Karibialla, what’s not to like! No, mulla riittäisi Belizeen liittyviä legendoja kerrottavaksi vaikka yhden kirjan verran – olemme tukkineet maan suurimman kaupungin ainoan Subwayn vessan niin, että vedet tulvivat lattialle, olemme oppineet kantapään ja kuuden kilometrin kävelyn kautta, että jos kysyt paikallisilta neuvoa siitä missä on ”city center” (jossa oikeastaan jo olet, etkä vain tajua sitä koska ympärillä on pelkkää hökkelikylää) niin sinut viedään kaupungin laitamille City Center-nimiseen liikuntakeskukseen ja että jos haluat Guatemalaan veneellä Amatiquen lahden yli niin varaudu niin kutsuttuun ”aborttilaivaan”, jonka hengenvaarallisessa kyydissä pomppiessa tekee mieli ryhtyä välittömästi hartaaksi katolilaiseksi. Vietimme kahden vaalean matkaseuralaiseni kanssa Belizessä muistaakseni noin kymmenen päivää, josta suurin osa Caye Caulkerin saarella, joka on suosittu häämatkakohde ja juuri sellainen turkoosinmeren keskellä kohoava pieni palmusaari, millaiselle ihmiset haaveilevat haaksirikkoutuvansa. Meille se oli kuumottava painajainen, jossa ensimmäinen vastaantulija tuli heti korvaan hönkimään girl I wanna make you sweat. Miesseurassa saa ehkä olla turvassa jatkuvalta lähentelyltä, mutta me emme voineet lopulta poistua edes hotellihuoneesta. Rantaidylliä ja koralliriuttoja löytyy onneksi muualtakin.

 

2. VARSOVA

Muutaman päivän matka Varsovaan oli jonkinlainen ylioppilaslahja äidiltäni. Tämä toistaiseksi ainoaksi jäänyt Puolan keikka alkoi lupaavasti maanantaiaamuna joskus auringonnousun aikaan, kun alla oli valmistumisviikonloppu, useampi päivä erittäin kosteaa juhlintaa ja siitä seurannut liskojen yö. Kohde valikoitui muistaakseni Finnair Plus-tarjouksen perusteella. Itse asiassa Varsova oli ihan mielenkiintoinen kaupunki, vaikka ei kyllä edes kesäkuussa onnistunut hurmaamaan ulkonäöllään. Saimme hyvää ruokaa ja ehdimme hyvin kiertää vanhaa kaupunkia ja muita pakollisia paikkoja. Mutta kun zlotyt oli tuhlattu, Euroopan kahdeksanneksi suurin kaupunki nähty pääpiirteittäin ja nautittu tarpeeksi neuvostotunnelmasta, oli tosi kiva palata kotiin – ja jos yleensä jään miettimään, että olisipa kiva vielä mennä uudestaan sinnekin, niin Varsovan kohdalla olen saavuttanut täydellisen mielenrauhan: Se on nyt nähty.

 

3. AURINKORANNIKKO

No, en oikeasti ole edes nähnyt Costa del Solia kunnolla: Fuengirolassa olen vain vaihtanut bussia, Esteponassa käynyt kerran rannalla, Malagassa käynyt muutaman tunnin ajan. Tuntuu kuitenkin, että kun olen Etelä-Espanjan rannikkoa suhannut nyt satojen kilometrien verran, siellä ei ole mitään uutta annettavaa. Saatan muuttaa mieleni eläkeiässä, mutta juuri nyt en perusta golffaamisesta, yritän vältellä suuria suomalaisturistien massoja ja Andaluciassa ollessa viihdyn paremmin Cadízin maakunnassa, jossa oma Espanjan kotimme sijaitsee. Totta kai jos lopulta asetumme Espanjaan, tulen varmasti viettämään Aurinkorannikolla aikaa todella paljon, mutta lomalle en sinne ajatellut lähteä.

 

4. CANCÚN

Jälleen kerran yksi Karibianmeren rannalla sijaitseva honeymoonparatiisi on joutunut listalle. No, Cancún tarkoittaa mayojen kielellä käärmeenpesää ja sellaisena minä sen muistankin. Suurella Väli-Amerikan kiertueellamme Cancún oli ensimmäinen paikka, jonne asetuimme: Menimme siellä jopa töihin, hotellialueella sijaitsevaan Bubba Gump Shrimp Co:n tarjoilijoiksi. Ehdimme vajaassa kuukaudessa nähdä kaiken: Rannat, yöelämän, Cancúnin kaupungin, hirmumyrskyt ja Isla Mujeresin saaren. Itse ahdistuin Zona Hoteleran kulissimaisesta kolhoudesta, amerikkalaisten spring break-tyyppisestä ryyppäyskulttuurista ja siitä, että yhden lempimaani kulttuuri oli kadonnut alueelta oikeastaan kokonaan ja tilalla oli turisteille rakennettu leikkikenttä. Meksikoon veri vetää uudestaan, mutta Cancúnissa käydään korkeintaan lentokentällä.

 

Oikeastaan ”inspiroiduin” tähän postaukseen ollessani kävelemässä Gibraltarilla ja miettiessäni, että tämän alle seitsemän neliökilometrin maan olen kyllä nyt nähnyt jokaista kujaa ja kalliota myöten ja sitten kun joskus vaihdamme paikkaa, ei ole tarvetta palata näille kulmille. Kuitenkin kesän mittaan muutin mieleni: Jos nyt käy niin kurjasti, että emme muuttaisikaan La Líneaan pysyvästi niin haluaisin ehdottomasti viedä pojat hieman vanhempina katsomaan Espanjan kotiaan. Näyttää uudestaan apinat ja vuoret, rakkaat rannat, kantakahvilan ja leikkipuistot, jossa kulutimme aikaa heidän lapsuusvuosinaan. Eli vaikka Gibraltarin piti olla listan ykkösenä, se ei sitten lopulta sille päätynytkään. Sinne on sittenkin palattava.

gibraltar-172660_960_720.jpg

Koska en jaksanut kaivella omia kuvakansioitani, jossa etenkin Meksikon kuvissa näkyy lähinnä tequilashotteja ja kuvia varpaista hiekassa, kaikki kuvat on haettu Pixabaysta.