Okei, ihan Espanjan lukemiin ei ole Itä-Helsingissä päästy, mutta energiatasot laahavat yhä etelänloman luvuissa. Kesällä olin oikeasti saamaton: Heinäkuussa juoksulenkkejä tuli tehtyä vain muutama, vaikka olin suuresti suunnitellut että nyt treenaan ja menen juoksemaan puolimaratonin taas heti elokuun alussa Twilight-runille … No, en mene. Enkä hankkinut Yoogaia-jäsenyyttä tai edes tehnyt niitä Fitnessblenderin kotitreenejä, ja sen kyllä huomasin kun tänään sain taas salikortin käyttöön ja kävin Fatiman (jos olet käynyt joskus Fatiman tunnilla, tiedät että kyseessä ei ole vain ohjaaja vaan käsite) joogatunnilla niin… no, tunsin itseni heikoksi ja veteläksi. Ja heikko ja vetelä taidan vähän ollakin kahden kuukauden urheilutauon seurauksena.

Ja jos olen laiminlyönyt tätä maallista tomumajaani (tai hemmotellut herkuilla, viinillä ja runsaalla levolla, miten sen nyt ottaa) niin voi että tätä mun henkisen puolen to do-listaa. Kehuinkin jossain vaiheessa haalineeni itselleni niin paljon kursseja, että sain ensimmäistä kertaa eläissäni kesälläkin opintotukea. No, saas nähdä miten käy kun olen saanut kuudesta kurssista suoritettua… rumpujen pärinää tähän… yhden! Joka ilta tuijotan esseenraakileita ja sivusilmällä vilkuilen mitä kaikkia tehtäviä on ensi viikolla ajastettuna, ja sitten suljen koneen. Ihan toivotonta. Missä se motivaatio taas on. Espanjassa en saanut yhtään enempää aikaiseksi, kun illat täyttyivät rantaretkistä, sarjamaratoneista Käyttiksen kainalossa tai koirien hoidosta.

Epätoivoa ei yhtään helpota se, että perin eräältä bloggaajalta pienen sivutyön, jonka omaksuminen kuitenkin kestää aikansa ja työllistää tässä vaiheessa aika paljon. Sen lisäksi vajosin espanjalaisten löytökoirien auttamiseen kuin Mika Myllylä suohon, ja nyt kännykkä piippaa jatkuvalla tahdilla viestejä niin Suomessa innokkailta auttajilta kuin Espanjan päässä tulkkia tarvitsevilta vapaaehtoisilta. Olen siis tehnyt itsestäni todella tärkeän ja kiireisen. Tätä siis kuuluu, ja siksi blogi on varmaan loppukesän aivan rappiolla. Olisinpa minäkin, mutta ainoan villin ja vapaan festariviikonlopun vietän Flow’ssa… Ja töissä sielläkin, tietenkin!