Äiti on vähän väsynyt. Äiti, ja kaikki muutkin perheenjäsenet. Yläkerran himoköyrijä on ollut hiljaa (tai ostanut uuden sängyn!), mutta suurimmat syylliset ovat pieniä. Tiikerihyttyset häiriköivät meitä öisin ja kuopus kierii levottomana sängyssään, viime yönä valvoen melkein kolmeen ja heräten seitsemältä.

Kuumuuden ja väsymyksen vuoksi emme edes yritä noudattaa rutiineja – ainakaan samalla tavalla kun viime talvena täällä.  Usein Nipsu herää ensimmäisenä seitsemän jälkeen ja kelle onnekkaalle osuukaan heräämisvuoro, saa sitten parhaimpansa mukaan miellyttää pikku diktaattoria pari tuntia ettei tämä herätä kaikkia muita perheenjäseniä vaativalla huudollaan. Yleensä viimeistään yhdeksältä kaikki ovat kömpineet ylös. Aamut ovat yhä hitaita, lapset napostelevat muroja ja katsovat lastenohjelmia ja herättyään kunnolla karkaavat leikkeihinsä. Nyt kun mulla on arkisinkin apua eli mummi on vielä viikon meidän ilona, mut on vapautettu tiskaamisesta ja kokkaamisesta – ihanaa ja helpottavaa, mutta vähän hävettää tämä löysäily.

Kun vihdoin taas pääsemme pihalle, menemme joko kaupungille churroille ja ostoksille, rannalle kahlailemaan tai leikkipuistoon. Tällä hetkellä lämpötilat ovat puoliltapäivin kolmenkymmenen asteen tienoilla, joten varsinkin leikkipuistoissa ei jaksa kovin pitkään puuhailla ennen kuin ollaan jo hiestä märkiä. Sitten tullaankin kotiin lounaalle, tai joskus harvoin herkutellaan rantaravintolassa. Nipsu nukkuu päiväunet ja isoveljet rakentavat legoja, katsovat leluvideoita tabletilla tai puhuvat videopuhelua parhaan kaverinsa kanssa.

Päiväunien jälkeen syödään joko kevyt päivällinen tai sitten välipalaa, ja lähdetään taas liikkeelle – uimarannalle, jäätelölle, kenkäostoksille, puistoon, syömään. Käytännön Mies liittyy mukaan päästyään töistä ja usein kotiin palataan vasta iltapuurolle. Koska pihalla ei voi olla paahtumatta iltapäivisin ollenkaan, venyvät illat viileydestä nauttiessa pitkiksi. Usein pojat syövät iltapalansa vasta yhdeksän jälkeen ja nukahtavat yhdentoista aikohin. Se tietysti tarkoittaa sitä, että sitä omaa aikaa on otettava siinä puolenyön aikoihin ja pyykkejä ripustetaan kuivumaan vielä aamuyöllä.

No, ei ollut tarkoitus tulla luettelemaan meidän päiväohjelmaa vaan fiilistelemään tätä lomarytmiä. Ruokavalio on tietenkin liian rasvainen, suolainen ja sokerinen noudatettavaksi joka päivä, mutta helteellä en ole potenut huonoa omatuntoa siitä, että päivällinen on välillä korvattu jäätelöllä ja rantaevääksi on usein sipsejä. Ruoka ei oikein maistu kenellekään, joten pääasia että lapset juovat tarpeeksi vettä ja saavat suoloja. Itse olen huolehtinut nesteytyksestä lähinnä lasillisella lambruscoa lounaalla, mikäs sitä kesäfiilistä nostaisi sen paremmin.

Suomessa arki lipsahtaa usein suorittamiseksi, kun on jumppia, puheterapioita, museoretkiä, kerhoa ja kavereiden tapaamista. Täällä jaksan ehkä kerran viikossa käydä hölkkäämässä merenrannalla mutta muuten kalenteri on taivaallisen tyhjä. Tämän kesän tavoite syödä joka päivä jäätelöä ja rakentaa miljoona hiekkakakkua (jotka kuopus rikkoo salamannopeasti) on toteutunut melkein täysin ja sitä kiireetöntä yhdessäoloa on riittänyt. Syksyä varten varastossa on paljon d-vitamiinia, jäätelöä ja auringon kirkkaita muistoja uimarannalla aaltoihin hyppivistä lapsista.