Täytyy tunnustaa, että en varsinaisesti nauti tästä asumisesta Espanjassa. En siis tarkoita Espanjassa olemista vaan tätä meidän Espanjan kotia ja siihen liittyviä käytännön juttuja, joiden takia oma viihtyvyys on vähän koetuksella. Naamasta nimittäin näkee, että kaksi viikkoa eteläeurooppalaista elämää on ottanut koville: Nenä punoittaa (eikä tosiaan auringon tai ahkeran viininjuonnin seurauksena), silmänaluset ovat entistäkin tummemmat (en tiennyt että se on edes mahdollista!) ja olen muutenkin vähän turvonnut. Aika usein aamuisin peilistä katsoo, ihan hiustyyliä myöten, sellainen Uuno Epsanjassa-tyyppinen hahmo. Paidassakin on reikiä, perkele.
On ne naapurit. Kuten jo mainitsin, juhannuksena jouduimme kuuntelemaan kiusallisen paljon yläkerran lemmenleikkejä. Aamuyöllä, ja se kesti tunteja. Useampana yönä. Seksihän on kauhean iloinen asia, mutta en mä silti oikein jaksa herätä keskellä yötä kuuntelemaan kuinka naapurit testaavat sänkynsä jousituksia pitkällä kaavalla. Ei edes ne vähän liioittelun puolelle menevät huokailut ja huudot, mutta se saatanan iskuvasaralta kuulostava hetekka… Aargh! Päivisin yläkerta ilmeisesti toipuu yöllisestä lemmenmaratonistaan, mutta muut naapurit sitten laulavat aarioita, riitelevät, huutavat huvikseen tai remontoivat senkin edestä. Tällaistahan se kerrostaloelämä yleensä on, mutta kaipaisin kipeästi hiljaisia hetkiä, etenkin silloin kun saan omat lapset lepäämään. Nämä suljetut sisäpihat, minne osa meidänkin ikkunoista aukeaa, ovat oikeita kaikukoppia ja varmaan sen ansiosta naapurit ovat oppineet muutaman fraasin suomeakin.
Sitten on vähän vakavampi ongelma. Olen kärsinyt tosi pahoista allergiaoireista siitä asti, kun saavuttiin tänne. Epäilin jo talvella, että jotain kosteusongelmaa on, kun olin flunssassa melkein koko loman ajan ja myös mun äitini sai oireita. Olen aina kuvitellut, että astma- ja allergiataustasta huolimatta olen melko immuuni huonolle sisäilmalle, mutta ilmeisesti tarpeeksi altistuttuaan alkaa ennen pitkää jokainen oireilla – tosin Käytännön Miestä ei ole nuha, kutisevat silmät tai atooppinen iho täällä vaivannut. Mun osalta kaikki sai varmaan alkunsa jo yli 10 vuotta sitten, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini eli kimppakämppään, jossa huoneessani oli ennen asunut eräs nimeltämainitsematon suomiräppääjä. Tämä kyseinen tyyppi oli ollut innokas ”puutarhuri” ja kasvattanut kasveja myös huoneessaan, jossa sitten kasteluvedet olivat mädättäneet lattian ja aika varmaan siellä lautojen alla muhi jonkinlainen yllätys.
Meidän viimekesäinen Skotlannin-matka meni yhtä lailla aivastellen, mutta siellä osasin varautua siihen. Kokolattiamatot, kostea ilmasto ja brittiläinen arkkitehtuuri olivat jo tiedossa enkä siellä yllättynyt siitä, että niiskutin koko kaksi viikkoa. Nyt kuitenkin oireet paitsi ärsyttävät myös ahdistavat: Onko täällä oikeasti hometta, tai pelkkää pölyä, vai olenko vain vainoharhainen? Mitä tästä seuraa, kun olen nyt vielä neljä viikkoa näissä olosuhteissa, tekeekö lapsuusiän astma comebackin vai muistutanko kotimatkalla kilpikonnaa naamaltani? Ja entä lapset – tarkkailen nyt neuroottisesti jokaista yskäisyä ja näppyä. Itikkaongelma jatkuu yhä, joten siinä sitten arvailet ovatko näpyt hyttysenpistoja vai merkki jostain myrkkysienistä seinissä.
Joten vähän on ikävä Itä-Helsinkiin.
Periaatteen Nainen 
Ikkunat auki ja ristivetoa aina kuin mahdollista. Siellä päin Euooppaa se taitaa tosin olla pakko tähän aikaan vuodesta. Olen itsekin elänyt pariin otteeseen homeenhajuisissa asunnoissa eri puolilla Eurooppaa ja allergikkona pelännyt pahempien oireiden ilmaantumista. Sisiliassa pestiin kattokin mopilla, kun siellä oli mustaa töhnää. Niin paikallisetkin tekivät. I feel you…
TykkääTykkää
Joo, meillä oikeastaan on jokainen parvekkeenovi ja ikkuna auki päivisin – siitä sitten itikkaongelma :D. Mutta jo ilmastoinnittomuuden takia yritetään saada läpivetoa aikaiseksi parhaamme mukaan. Ja kiitos moppivinkistä, en osannut ajatella ihan noin innovatiivisesti kun mietin millä pääsen käsiksi niihin mustiin läikkiin katonrajassa… Ei ole ennen ollut tällaista dilemmaa, nääs.
TykkääTykkää
Jatkan niksipirkkana, kerro jos menee hermot: pistorasioihin voi ostaa sellasia hyttysentappajia.
TykkääTykkää
Meillä on ollut niitä jotain öljyjä erittäviä sähköpistokejuttuja, ja nyt Suomesta on tulossa joku vieläkin tehokkaampi vekotin sähköpistokkeeseen! 😀 Toivotaan että tehoaa, musta on tullut melko verenhimoinen hyttysentappaja.
TykkääTykkää
Hitsi vie
Meilläkin oli Santa Cruzissa töhnähometta tiskipöydän takareunalla ja taatusti kylppärissäkin, mutta se ei tainnut vaikuttaa yleiseen sisäilmanlaatuun. Poikien atopialle ja yöyskälle Suomen paperinkuiva sisäilma ei tehnyt hyvää – nyt kesän koitettua ollaan taas oireettomia täälläkin.
Toivottavasti sun oireilu ei lisäänny (ja naapureiden heteka hajoaisi ja ne hankkisi tilalle futonin)!
TykkääTykkää
Epäilen ettei naapuri varsinaisesti ole futonmiehiä, mutta aina voi toivoa :D. Nyt se on herännyt aamuvuoroihin suht aikaisin (kas, mekin herätään sen herätyskelloon) joten ei ole voinut vetää mitään seksintäyteisiä allnightereita…
Ja joo, tää on varmaan ihan standardi juttu täällä tää jonkinlainen home, vaikkei kai ole ihan samaa myrkkyä mitä Suomessa kasvaa seinissä ja lattian alla. Ärsyttävää kuitenkin, koska mulle on nyt tullut atooppinen ihottuma. Hyvä jos teillä pojat on kunnossa, lasten kanssa se on vielä kamalampaa!
TykkääTykkää
Neljà viikkoa kuluvat ihan hujauksessa. Kirjoituksestasi paistaa làpi ihan hurja tyytymàttòmyys asioiden tilasta. Tàllaisesta on suora hyppy psykologisiin oireyhtymiin joille voi saada oletetusta homeesta hyvàn ulkopuolisen syntipukin. Menepà ystàvà ajoissa itseesi, mikà muu asia on rempallaan? Vastaa itsellesi rehellisesti, niin voit alkaa suunnitella asiaan realistista muutosta! Ja jatka kirjoittamista, sillà itseensà kààriytyminen vain pahentaa asioita, sinulla on taatusti kohtalontovereita joille tekee hyvàà nàhdà etteivàt ole yksin. Sorry jos menee òveriksi, mutta tàmàn nàin, sillà on kokemusta niin huonoista ajoista kuin niiden ylipààsemisestàkin!
TykkääTykkää
Anteeksi, tämä kommentti nauratti mua kauheasti – kahdesta syystä.
Mulla on tuossa ollut työpöydällä valokuvia vaille valmis postaus paikan positiivisista puolista, ja nyt tämän kommentin jälkeen tuntuu vähän päälleliimatulta julkaista se (joskus tietty käy näin, ei siinä mitään).
Sen lisäksi tiedostan kyllä itsekin tyytymättömyyteni, sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa että aivastelen non stop, silmät kutiavat, olen saanut ihottuman ja nuhan täällä – sellaisen, joka helpottaa äkkiä ulkona.
Meille on viihdytysjoukot jo tilattu ja saapuvat perille sunnuntaina, ja taas kun yksi viikko on taputeltu tiedän kyllä hyvin että aika menee nopeasti, onhan täällä jo kerran kärvistelty pidempikin pätkä. Sinällään siis osut ihan oikeaan mitä tulee tyytymättömyyteen, mutta psykosomaattisiksi en näitä allergiaoireita vanhana astmaatikkona ja allergikkona ihan usko.
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: PELKKÄÄ POSITIIVISTA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: RITMO DE LA VIDA – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: ENSIMMÄINEN JA EHKÄ VIIMEINEN MEIKKIPOSTAUS IKINÄ – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: EPÄVARMUUKSIA – Periaatteen Nainen