PAIKKOJA, JOIHIN ON PAKKO PALATA

En tiedä teistä muista, mutta mulle iskee välillä melkoinen paniikki siitä, ehdinkö nähdä kaikki haaveilemani paikat ennen kuin maapalloon osuu meteoriitti tai aika loppuu muuten vaan kesken. Olen käynyt elämäni aikana reilussa 30 maassa, ja varsinkin ensimmäiset vuodet äitinä tuntuivat silloin tällöin tosi rajoittavilta, kun en voinut entiseen tapaan vain varata lentoja, pakata rinkkaa ja lähteä seikkailuihin. Nyt kuitenkin perheen pieninkin on sen ikäinen, että voi taas alkaa vähän unelmoida matkoista – ei ehkä niistä hurjimmista ja eksoottisimmista, mutta Islannista, Alaskasta ja vaikka Vietnamista. Huomaan kuitenkin, että vaikka toivelistalla on kuinka monta uutta kohdetta, on yhä muutama paikka jonne palaan aina vain uudestaan. Tässä muutama sellainen kestosuosikki, josta en vielä ole saanut tarpeekseni:

1. NEW YORK

New York on klassikko. Olen käynyt siellä viitisen kertaa ja nähnyt vain murto-osan kaikesta ihanasta, mitä tällä suurkaupungilla on tarjota. Olen strategisesti pysynyt vain Manhattanilla, että voin joskus matkustaa sinne sillä varjolla, että myös Brooklyn on nähtävä. Ja olen joka lomalla kiertänyt suurimman museorakkauteni, Natural History Museumin, läpi, jotta MoMa, Guggenheim ja kaikki ne sadat pikkugalleriat odottaisivat seuraavaa matkaa. New Yorkin visiitteihin liittyy vahvoja traditioita: Kun yleensä saavumme perille iltapäivällä, olemme väsyneitä lentämisestä, mutta uupumuksesta huolimatta on pakko kävellä – vaikka saaren toiselta puolelta – syömään iltapalaa Stage Deliin. Dean & Delucasta täytyy joka matkalla ostaa kotiin uusi kahvikuppi, Hotel Edisonissa käydä kuokkimassa aamupalalla. San Francisco on toinen amerikkalainen rakkaus, mutta New York on silti se paikka, jossa maailma asettuu mittasuhteisiinsa. Ihana, inspiroiva, ikisuosikki. Kuvat kotialbumista eivät tee kunniaa kaupungin urbaanille kauneudelle – viimeisin käynti oli esikoisen ollessa viisikuinen, jolloin ei kauheasti ehditty keskittyä kuvauspuoleen.

 

2. GUATEMALA

Guatemala on ehkä maailman aliarvostetuin maa – toisaalta olen onnellinen, että kun kymmenen vuotta sitten vietin siellä vähän pidemmän aikaa oli suurin osa turisteista itseni kaltaisia minimibudjetilla seikkailevia reppureissaajia ja paikka tuntui vielä, noh, ”aidolta”. Maan asukkaista yli puolet ovat alkuperäiskansojen edustajia ja mekin löysimme itsemme kylistä, joissa paikalliset eivät puhuneet paljoa espanjaa. Vaikka ulkoministeriön matkustustiedotteet varoittelivat ryöstöistä ja raiskauksista niin muutamaa kadonnutta quetzalia lukuunottamatta mitään ei tapahtanut. Luonto, ihmiset ja ruoka hurmasivat värikkyydellään. Vietimme viikon vapaaehtoistyössä vuorella tulivuorten ympäröimän laakson yläpuolella, mykistyimme Atítlan-järven kirkkaudesta ja rakastuimme Antiguan kapeisiin katuihin. Guatemala Cityssa ei kannata tuhlata aikaa vaan lähteä heti ”kanabusseilla” ja täyteen ahdetuilla pakettiautoilla katsomaan, millaiseen maagiseen maahan olet päässytkään.

 

3. MADRID

Meidän oli alunperin tarkoitus viettää koko viime tammikuu Madridissa, joka on mun lempikaupunkini Espanjassa, ja ehkä koko Euroopassa. Tietenkin aikataulut olivat lopulta niin espanjalaiset, ettei päästy nauttimaan Espanjan pääkaupungin taivaallisesta kulttuuritarjonnasta, ihanasta arkkitehtuurista ja ruoasta. Olen käynyt Madridissa vain kerran, kun 2000-luvun alkupuolella jämähdin amerikkalaisen kaverini kanssa kaupunkiin keskikesän helteillä interrailin ollessa jo loppuvaiheessa. Polttavan kuumat päivät vietimme joko hostellilla muiden reppureissaajien kanssa tai mm. lumilautailemalla läheisellä ostarilla, illat istuimme keskustan kauniissa puistoissa juomassa tölkistä Don Simon-sangriaa. Madridin museoista Prado ja Reina Sofia veivät sydämen, rahat ja ajan ja olen valmis vapaaehtoisesti palaamaan kaupunkiin, erityisesti juuri vetelehtimään museoihin ja iltaisin toipumaan taideähkystä viinilasillisen ja tapasten parissa.

 

4. MEKSIKO

Okei, Meksiko on maailman 13. suurin valtio ja siellä on myös paikkoja, joihin en koskaan halua palata (niistä lisää myöhemmin), mutta mun muistoissani Meksiko on aina eläväinen, äänekäs, herkullinen, huumaava ja niin monipuolinen, että sydän pakahtuu kaikesta mitä tahtoisi nähdä ja kokea. Haluan palata Tulumin turkoosien vesien äärelle hiekkarannoille snorklaamaan, Oaxacan toreille ja markkinoille hämmästymään siitä, miten paljon erilaisia mausteita maailmasta löytyykin, Puerto Escondidoon heräämään aaltojen kohinaan ja katsomaan surffareiden temppuja ja Mexico Cityyn tuntemaan itseni pieneksi 10 miljoonan asukkaan keskellä. Ja sitten on näkemättä vielä Baja Californian alue, Mazatlanin ja Puerto Vallartan rannat, Monterrey ja niin monta muuta mystisen hienoa kaupunkia, että muuttaisin sinne asumaan ihan koska vain. Tosin lihoisin taas aivan mahdottomaksi palloksi, sillä meksikolainen ruoka (ei mikään tex-mex vaan meksikolainen) papuineen, juustoineen ja jälkiruokineen on suuri heikkouteni.

 

5. PORTUGAL

No, Portugalia olen hehkuttanut blogissa aiemminkin eikä ole varmaan jäänyt epäselväksi, että löydän itseni jatkuvasti etsimässä lentoja takaisin tähän lempipaikkaani. Oli se sitten Porton omalaatuinen arkkitehtuuri, Lissabonin kiemuraiset kujat tai ne Etelä-Portugalin ihanat rannat niin olen aina valmis palaamaan tuohon nykyiseen naapurimaahan. Ihastuin niin ihmisiin, pastéis de nata-leivoksiin kuin mereenkin, ja voisin ihan hyvin kuvitella itseni äkäisenä eläkeläismummona Sagresin rannoilla koiralauman kanssa merituulia ja suolaista vesihöyryä hengitellen ja komeita surffaripoikia katsellen.

 

Kuvat ovat täältä, täältä, täältä,täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä

8 kommenttia artikkeliin ”PAIKKOJA, JOIHIN ON PAKKO PALATA

  1. Olipa hauska lukea tätä, sillä tajusin, että tuon ahdistuksen olen onnistunut selättämään. Ei sillä, etteikö maailma olisi edelleen yhtä täynnä kiehtovia kohteita, mutta olen oppinut fiilistelemään tuttuja kulmia ja minimoimaan ikuista kaipuuta toisaalle. Tosin tätä lukiessani listalta sydämeni sykähti ajatukselle Guatemalasta, siinäpä siis yksi pohdinnan paikka talvilomalle.

    Tykkää

    1. Pitää varmaan vähän työstää tuota omaa asennetta, ettei se maa polttelisi jalkojen alla niin paljoa. Viihdyn kyllä kotikulmillakin, mutta sielu kaipaa kauneutta ja kaikkea uutta ja ihanaa – oikeastaan some ja siellä olevat matkakuvat vain pahentavat tätä ikuista kaukokaipuuta.
      Guatemala on taivas <3.
      Vaatii erähenkeä ja sinne ei ihan ilmaiseksi pääse, mutta eläminen on suht halpaa. Tai oli ainakin niinä aikoina kun itse siellä kävin. Suuri suositus, siis.

      Tykkää

  2. Maailmassa on ihania paikkoja, mutta mulla on harvoin matkakuume, sillä olen muutenkin menossa ja tulossa koko ajan. Varmaan tämä ulkomailla asuminen ja Suomessa ramppaaminen vaikuttavat tai sitten en vain ole mikään kaukomaita kaipaava ihminen. Inhoan lentämistä, joten sekin rajoittaa matkaintoilua vähän =) Portugal on mullakin haave ja listalla seuraava matkakohde.

    Tykkää

    1. No sepä se, mullakin vähän ”haittaa” tämä kahden maan välillä meneminen kun muihin matkoihin ei jää juuri aikaa eikä varsinkaan rahaa. Sitten ehkä kun ollaan taas asetuttu yhteen valtioon voi suunnitella vähän paremmin reissuja, nyt mennään näillä korteilla.
      Ja joo, lentäminen ei ole kyllä mitään herkkua – etenkään kun entourage on nykyään tätä kokoluokkaa….

      Tykkää

  3. Mä olen aina rakastanut matkustamista ja maailman näkemistä, enkä ole käynyt ollenkaan kaikkialla missä haluaisin. Nyt just en ehkä rakasta niin paljon matkustamista syystä että 1-vuotias. Helppous menee vielä tässä vaiheessa jotenkin korkealle matkustusvalintoja tehdessä, vaikka sujuuhan se näinkin.. lasten ehdoilla matkustaminen siis 🙂 Viime aikoina olen huomannut jatkuvasti ajattelevani Japania sellaisena kohteena, jota en halua missata! Etelä-Amerikka on myös tuntematon ja sekin asia pitäisi korjata ennen kuin meteoriitti iskee!

    Tykkää

    1. Mäkin totesin sen viimeisen New Yorkin reissun jälkeen, jolloin matkakumppani oli 5 kk, että ei enää pienen kanssa, siitä ei oikein saa kukaan irti mitään ja menee vähän rahat ja reissut hukkaan. Tai siis tämä on varmaan hyvin yksilöllistä, mutta omiin matkoihin kuuluu aina se, että aamulla lähdetään liikkeelle ja kävellään 25 kilometriä päivässä jne, ja se ei ole ihan lapsireissaajien ykköstoive.
      Ja Japani! Joo, sekin pitäisi nähdä! Kaikki ne paikat!

      Tykkää

  4. Päivitysilmoitus: PAIKKOJA, JOIHIN EI OLE IKÄVÄ – Periaatteen Nainen

  5. Päivitysilmoitus: LAPSIPERHEREISSAAJAN UUDET ONGELMAT – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s