Vaikka opintojen puolesta on ollut pakkokin kiinnostua politiikasta, ja Käytännön Mies ehti hetken asua Skotlannissa, on brittiläinen politiikka silti mulle varsin vierasta maaperää. Tunnen tietenkin kaikki kuninkaalliset ja kaksipuoluejärjestelmän, mutta muuten koko touhu on vaikuttanut sekavalta pönötykseltä, jossa myös aatelisilla ja uskonnollisilla johtajilla on kumman paljon valtaa. Tämä ei ole mikään yleispätevä arviointi enkä tiedä, onko meidän nykyinen systeemimme yhtään järkevämpi, mutta nyt kun Käytännön Mies käy töissä brittiläisen imperiumin puolella olemme joutuneet jännittämään aika paljon torstaina tapahtuvaa kansanäänestystä Iso-Britannian EU-jäsenyyden tulevaisuudesta.

Käytännön Miehen työpaikka sijaitsee Gibraltarilla, joka on Britannian merentakainen alue. Se tarkoittaa rajanylitystä joka aamu ja ilta, passintarkastuksia niin Espanjan kuin Iso-Britannian viranomaisten puolesta. Tämä ei ole mitenkään harvinainen järjestely, sillä Gibraltarin puolella asuminen on ainakin kolme kertaa kalliimpaa kuin rajan takana Espanjassa, ja elinkustannukset muutenkin korkeat. Niinpä monet expatit ja espanjalaiset jonottavat kiltisti joka päivä mennäkseen töihin Gibraltarin puolelle – huomattavasti mukavampaa touhua talvikuukausina, kun jonossa ei tarvitse odotella turistien keskellä.

Iso-Britannian, Espanjan ja EU:n suhteet vaikuttavat arkeen täällä yllättävän paljon. Konkreettisimmin se näkyy tietenkin palkkapussissa, kun palkka maksetaan punnissa ja se pitää vaihtaa euroiksi elämistä varten. Kurssi on laskenut syksystä asti tasaiseen tahtiin, ja torstai varmasti määrittelee kurssin suunnan taas uudelleen. Ja sitten on se rajanylitys, jonka sujuvuus ei riipu vain turistien määrästä vaan myös poliittisesta ilmapiiristä.

Vaikka Gibraltar on ollut osa brittiläistä imperiumia satoja vuosia, saadaan aiheesta yhä aikaiseksi vääntöä, ja tietenkin vaikka mistä muusta. Ongelmia aiheuttaa mm. verovapaan tupakan salakuljettaminen Gibraltarilta Espanjaan, ja täällä rajan tuntumassa esimerkiksi kaikista kioskeista myydään ulos tuota ”laitonta röökiä”. Tupakka-aski on siis Gibraltarilla noin euron, kaksi halvempi kuin veroparatiisin ulkopuolella. Joten välillä rajalla jonoa muodostuu lentokoneiden takia, toisinaan viranomaisten istumalakon ja joskus tarkastusten takia. Minä ja lapset ollaan yleensä päästy liikkumaan maiden välillä varsin sujuvasti, mutta Käytännön Mies on välillä saanut odotella tavaroiden läpivalaisua.

Varsinaiseen Iso-Britannian EU-jäsenyyteen mulla ei ole mitään äärimmäisen vahvaa kantaa – olen tietenkin enemmän jäämisen kuin lähtemisen kannalla, mutta ihan samanlaisia intohimoja ei aihe herätä kuin kotimaiset ongelmat. Nyt kuitenkin on pakko vähän jännittää torstain äänestyksen tuloksia, sillä niillä voi olla iso vaikutus Käytännön Miehen asumis- ja työkuvioihin: Vaikka mitään radikaaleja toimenpiteitä ei eropäätöksestä välittömästi seuraisikaan, tulee se varmasti vaikuttamaan niin valuuttakursseihin kuin rajanylitykseenkin. Eikä varmaan kovin myönteisellä tavalla.

Yleensä me ollaan pidetty vaalivalvojaiset kotona aina kaikkien kotimaisten äänestysten aikana, ja nyt luultavasti on pakko odottaa tuloksia täälläkin. Myös rajan tällä puolella on luvassa vaalihumua, nimittäin Espanjassa on uusintavaalit 26.6. kun viime joulukuussa valittu parlamentti ei pystynyt kokoamaan hallitusta useista yrityksistä huolimatta. Suomalaiseen kampanjointiin verrattuna täällä ei todellakaan ole nähtävillä mitään vaalikiimaa, vaan muutamaa mainosta lukuunottamatta ei tulevat vaalit näy katukuvassa ollenkaan. Näyttää siltä, että jalkapallo kiinnostaa täkäläisiä paljon enemmän kuin päivänpolitiikka, enkä kyllä ihmettele – futiksessa ainakin voittaa koko kansa kerralla.