Kyllä kyllä, tuli jo selväksi kaikkien mahdollisten some-kanavien kautta: Minä osallistuin Helsinki Half Marathonille ja selvisin maaliin – en tietenkään voittajana vaan noin 1,5 tuntia tämän kisan nopeimman, tuon noin 21,1 kilometrin matkan kiitäneen kenialaisen jälkeen. Voittajalta kuitenkin tuntui, sillä melkein 10 vuotta sitten ollessani murskattuine polvineni leikkauspöydällä totesi kirurgi, että ei näillä polvilla kyllä mitään maratoneja juosta. Ei ehkä maratoneja, mutta yksi puolikas nyt ainakin.

No, olen elävä (tai ainakin melkein elävä) esimerkki siitä, että puolimaratonin voi juosta melkein kylmiltään. Mitenkään fiksua tai suositeltavaahan se ei ole, mutta väittäisin että perusterve ihminen selviää reitin läpi. Tosin en tiedä saanko paukutella mielikuvitushenkseleitäni, sillä en juossut koko matkaa: Mäkelänrinteen uintikeskuksen kohdalla ylämäki oli tiukempi kuin minä ja tahti hidastui reippaaseen kävelyyn vajaan kilometrin matkalle. Maaliin saapuessa todellinen aika oli kuitenkin 2,32.57, mihin olen tosi tyytyväinen. Tässä nimittäin on koko kevään lenkkisaldo Sports Trackerista teidän iloksenne purettuna:

6.4. 4,5 km – 25 min

7.5. 1,9 km – 14,25 min – keskivauhti 07:36/km

13.5. 5 km – 39,28 min – keskivauhti 07:53/km

19.5. 7,29 km – 59,31 min – keskivauhti 08:10/km (Oli kaunis auringonlasku, meni valokuvaamiseksi)

23.5. 7 km – 53,27 min – keskivauhti 07:38/km

28.5. 10 km – 1h15min – keskivauhti 07:30/km

30.5. 12 km – 1h31min46sek – keskivauhti 07:38/km

2.6. 15 km – 1h51min49sek – keskivauhti 07:26/km (siihen astisen elämäni pisin yhtäjaksoisesti juostu matka)

6.6. 10 km – 1h11min19sek – keskivauhti 07:07/km

11.6. 21,58 km -2h34min10sek – keskivauhti 07:09/km

Että tällainen treeniohjelma, mistään kovin huolellisesta tai määrätietoisesta valmistautumisesta ei siis voi oikein puhua. Talvella kävin Espanjassa jolkottelemassa sellaisia neljän-viiden kilometrin mañana-tason lenkkejä, mutta muuten olen viihtynyt enemmän joogan, pumpin, spinningin, barren ja bodycombatin parissa. Toisaalta peruskuntoahan nekin ovat kasvattaneet, ja nyt oikeastaan huomasin että kaikki huoltava liikunta oli jäänyt väliin viimeiset kaksi viikkoa, kun lonkat alkoivat kiukutella jo ennen kymmenen kilometrin täyttymistä.

Ensimmäiset 12 kilometriä tuntuivat tosi tahmeilta, jos joku olisi luvannut juosta mun puolesta loppuun ja olisin voinut mennä istumaan vaikka kahville niin olisin varmasti tarttunut tarjoukseen. Puolivälin jälkeen kuitenkin mieli kirkastui ja askel keveni, ainakin hetkeksi ennen kuin polvet alkoivat siinä 17 kilometrin kohdalla paukkua. Reitin varrella kannustanut yleisö piristi kummasti, etenkin ne 16 km rajapyykin kohdalla keskenään jutelleet papat, jotka huokailivat mitä sisupusseja kaikki juoksijat olivat – no hitto, tuli hyvä mieli, koska sisupussilta siinä juuri tuntuikin. Viimeiset neljä kilometriä olivat oikeastaan koko matkan paras osuus, koska oli jo selvää että suurella todennäköisyydellä en joudu keskeyttämään vaan kestän koko kierroksen, sekä olin yhä edellä 2:45 aikaa tavoittelevaa ryhmää. Itse lähdin matkaan seuraten 2:30-jäniksiä, ja pysyin perässä aina 15 kilometriin, jonka jälkeen sininen ilmapallo lipui aina vain kauemmaksi. Ihan kauhean pahasti en siitä porukasta lopulta kuitenkaan jäänyt, vaikka näköetäisyydeltä karkasivatkin.

Tapahtuman fiilis oli tosi hyvä, vähemmän sellaisia kamikaze-ohituksia kuin 10 kilometrin Midnight Runissa (jossa en sielläkään tosiaan lähde ryysimään nopeimpien jalkoihin). Ihmiset juttelivat paljon vieraillekin reitillä ja toisia tsempattiin. Lähtiessä kaikki olivat yhtä hermostuneen innostuneita, perillä yhtä helpottuneen iloisia. Aloitin juoksuharrastuksen viime vuoden huhtikuussa, ja olen tosi ylpeä siitä miten olen saanut muutettua vanhan vihasuhteen enemmän rakkauden puolelle. Nyt olen yhtä kokemusta rikkaampi, ja noin 39 euroa ja kahta varpaankynttä köyhempi. Huomenna ei varmaan ole kovin vetreä olo, mutta nyt pohdin että pitäisikö juoksumotivaatiota yllä ilmoittautumalla elokuun Twilight Runiin vai syyskuussa Espoon Rantamaratonille juoksemaan puolikasta matkaa. Jos menisi vaikka alle kahden ja puolen tunnin tällä kertaa!