VIIKONLOPPU, JOKA TUNTUI VIIKONLOPULTA

Tänä viikonloppuna on syöty jäätelöä, tavattu Star Wars-hahmoja, fiilistelty Beyoncen Lemonade-albumia, korkattu mökkeilykausi, valvottu kipeän taaperon kanssa, syöty itsemme ähkyyn italialaisen antipasto-pöydän ääressä, naurettu nuoruuden sekoiluille, tultu itikoiden syömäksi, leikitty vuoden luontokuvaajaa ja oikeastaan kaikkea muuta kuin luettu se 300 sivuinen kirja, joka pitäisi huomenna aamulla tenttiä. C’est la vie!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KESÄN HUUHAAKIINTIÖ

Vaikka vietämme suurimman osan kesästä Espanjassa, olen täyttänyt kalenteria vähän myös suomalaisen suven osalta. Kesäkuussa olisi se puolimaraton, jolle olen treenannut lähinnä ajatuksen tasolla, ja tuplabuukkasinkin sille päivälle grillailua kavereiden pihalla. Elokuussa on yksi viikonloppu varattu Flow-neitsyyden menettämiselle – ottaen huomioon että hipsterien kokoontumisajot ovat vain muutaman kilometrin päässä kodistani, olen tähän asti onnistunut hyvin välttelemään koko tapahtumaa. Haaveilen myös mökkireissuista, kylmästä lonkerosta terassilla, pyöräilystä, puistoruokailuista lasten kanssa ja kaikesta muusta paitsi siitä heti Flow’n jälkeen alkavasta intensiivisestä virkamiesruotsin kurssista, jonka suorittamista olen lykännyt vuodesta 2009 saakka.

Sitten Facebookin uutisvirrassa tuli vastaan Magnesia Festival, joka painaa juuri sopivasti sitä kolmenkympin tienoilla aktivoitunutta hörhöhermoani. Vielä muutama vuosi sitten Kirsi Salon juontama keskustelutilaisuus henkistymisen matkasta, teeseremonia tai monitaiteellinen työpaja olisivat saaneet mun hörhösensorit hälyttämään mutta nyt ääniparannus tai Suomen luonnon voimakasvit-luento kuulostavatkin ihan loogiselta lämmittelyltä syksyn akateemisia haasteita varten. Viikonlopun mittainen maaginen festivaali järjestetään Lonnan saarella ja siellä on tarjolla mm. reggaejoogaa, jota olen aiemmin käynyt kokeilemassa Pihasalilla.

Nyt sitten pohdin, voinko festaroida kaksi viikonloppua putkeen ja onko Magnesia ehkä sittenkin hieman liian vaihtoehtoinen tapahtuma mulle. Lähtisin batiikkivärjätty tunika ja kukkaseppele päällä ja palaisin foliohattu päässä pakurikääpäruokavalioon hurahtaneena? Jatkaisin mystisten symbolien tatuoimista ja tulisin unisieppaaja ja mandala pakaroihin leimattuna? Käskekää nyt joku mua vaan pysymään kotisalilla asanoita treenaamassa, tai lähtekää sitten esiliinaksi mukaan etten henkisty liikaa, hitto vie.

PS. Olin tänään salilla muutaman parikymppisen punttihessun kanssa. Tyypit harmittelivat jo valmiiksi kuinka juhannusfestareiden ja mökkireissujen takia tulisi ihan liikaa lepopäiviä ja pitäisi ehkä sittenkin varata hotelli eikä telttamajoitus, koska sali, ja kuinka rankkaa on kun ei saa viedä rahkaa festarialueelle. Voin sanoa, että vähän on nuorison festarivalmistelut muuttuneet sitten vuoden 2000, jolloin itse olin ekan kerran juhannusfestareilla töissä.

PPS. Käytännön Mies halusi ehdottomasti olla avuksi ja tulla hoitamaan lapsia ja mahdollisesti krapulaista vaimoketta Flow-viikonlopuksi. Kielsin monta kertaa, koska olisi tylsää tuhlata niitä harvoja yhteisiä hetkiä siihen, että minä luuhaan Suvilahdessa marginaalimusiikkia fiilistellen, mutta mies intti ja intti, että aikoo tulla. Lopulta, vaikka kuinka käskin vain pysyä Etelä-Euroopassa, hän osti lentoliput lupia kyselemättä ja kertoi ylpeänä, että on tulossa vastaamaan taloudesta Flow’n ajaksi niin mamma voi riivata rauhassa. Tuleekin juuri sopivasti kolme päivää Flow’n jälkeen, heh heh. Oli sitten katsonut viime vuoden päivämäärät.

 

 

SE ON ANSA!

P5170659.jpg

Esikoinen täytti eilen kuusi vuotta. Se ei riitä hänelle. Hän haluaisi olla aikuinen. Aikuisena hän aikoo ostaa legoja 300 000 eurolla ja kutsua kaikki kaverit kahdeksi viikoksi yökylään kokoamaan niitä. Hän aikoo myös syödä joka päivä herkkuja eikä aio pitää kauluria tai kurahanskoja ikinä. Lapselle aikuisuus näyttäytyy enemmän vapauksien kuin velvollisuuksien täyttämänä täysivaltaisuutena, kun saa tehdä päätökset ruokakaupassa, valita omat vaatteensa ja valvoa niin myöhään kuin haluaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Annan lapsen pitää kiinni aikuisuuden illuusiosta. Muistan ihan hyvin itsekin lapsena odottaneeni malttamattomana sitä vaihetta, että kukaan ei pakota siivoamaan omaa huonetta ja saan lillua ammeessa monta tuntia, vaikka joka päivä. Nythän se vähän naurattaa, koska joudun siivoamaan ainakin kymmenkertaisesti nuoruusvuosiin verrattuna enkä voi käydä edes vessassa rauhassa, mistään vaahtokylvyistä puhumattakaan. Siinä vaiheessa kun Hevoshullu ja Villivarsa vaihtuivat SinäMinään ja Demiin aloin unelmoida jo omasta poikaystävästä, jonka kanssa voisin pussailla ja vähän jotain muutakin. Nyt olen naimisissa sen ensimmäisen poikaystävän kanssa ja pussailu ei kyllä ole ollut prioriteettilistalla kovin korkealla, vaikka varhaisteininä kuvittelin etten muuta aikuisena tekisikään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lakkasin odottamasta aikuisuutta suunnilleen siinä 16-vuotiaana, kun sain lainaan paria vuotta vanhemman kaverin passin ja tuntui, että nyt olen saavuttanut kaiken, pääsinhän baareihin ja pian muutin jo omaan kotiinkin. Kaksikymppisenä ylipäänsä kuvittelee olevansa maailman keskipiste ja elämänsä parhaassa iässä, ja kolmekymppiset tuntuvat olevan jo elonsa ehtoopuolella. Nyt tietysti on sen verran viisaampi, että tietää elämän jatkuvan keski-iässäkin ja ymmärtää senkin, ettei vanheneminen, kasvaminen ja aikuistuminen ole mitään synonyymeja toisilleen – tai ainakaan en vieläkään osaa ajatella itseäni aikuisena, kolmesta lapsesta ja kolmestakymmenestä elinvuodesta huolimatta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta rakas poikani, se on ansa. Se, että saa valvoa niin myöhään kuin haluaa ei ole hauskaa silloin kun ei saa nukkua niin paljon kuin tahtoisi. Tai se, että saa päättää mitä ruokaa syödään ei oikeastaan ole yhtään niin kivaa silloin, kun ei voi joka päivä syödä nakkeja tai kalapuikkoja ja pitäisi vuodessa kehittää noin 600 monipuolista ja terveellistä ateriaa. En sano, että tämä loppuelämä aikuisena olisi ihan kauheaa, kyllä tässä on toki puolensa, mutta kulta, yritä nauttia lapsen roolistasi vielä kun voit. Kuulostan ihan tosi tylsältä tädiltä kun sanon, että lapsuus on lyhyt ja sitä ei tosiaan saa takaisin, joten yritä nauttia jokaisesta päivästä jonka saat juosta huolettomana ja muiden määräiltävänä. Jollei oikein hyvä tuuri käy, niin aikuisena sen 300 000 euroa joutuu käyttämään johonkin paljon legoja järkevämpään, eikä aikuisena mitenkään voi kutsua kaikkia kavereita kahdeksi viikoksi yökylään, kun jo muutaman oluen mittainen tapaaminen tuntuu mahdottomalta mahduttaa kaikkien kalentereihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuudennen syntymäpäiväsi kunniaksi sinulta irtosi neljäs hammas – hyvä ajoitus, tosin sillä ahkeralla hampaan heiluttelulla oli ehkä vaikutusta asiaan. Onneksi eilinen oli niin täynnä jännitystä, odotusta ja intoa että unohdit koko hampaan, koska hammaskeiju meni ja hukkasi sen, eikä sillä olisi ollut käteistäkään tyynyn alle laitettavaksi. Juhlikaamme jokaista maitohammasta, koska sen jälkeen hampaiden irtoaminen muuttuu joko ikäväksi kirurgiseksi operaatioksi tai muuten vaan huolestuttavaksi ilmiöksi, ja sen sijaan että joku vaihtaisi vanhat hampaat rahaan joudut maksamaan itsesi kipeäksi uusista. Eläköön lapsuus, rakas 6-vuotiaani!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

PORVOO, PARATIISI IDÄSSÄ

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P5130470.jpg

P5130512.jpg

Pääsin henkisesti aika raskaan viikon jälkeen erittäin tervetulleelle minilomalle. Olimme suunnitelleet päiväretkeä Porvooseen jo varmaan vuoden ajan, yrittäen sovitella yhteen useamman samassa paikassa joskus työskennelleen ihmisen aikataulut ja yleensä silloin kun kalenterista sattui löytymään sopiva rako treffeille, sairastui joku lapsista, tai aikuisista. Mutta perjantaina olivat kaikki tähdet kohdallaan ja me itähelsinkiläiset hyppäsimme bussin kyytiin ja suuntasimme vieläkin idemmäksi – lapsillehan eksotiikkaa riitti pelkästään siinä, että bussissa oli vessa.

Perillä meitä odotti porvoolaistunut ystävä, joka oli perheineen muuttanut ydinkeskustan sykkeestä keskelle omakotitaloidylliä. Ja vaikka hän lopulta keskeytti maanisen kuvaussessioni todeten, että ”nämä eivät ole mitkään asuntomessut” niin huokaisen nyt vielä kerran: Miksi kaikki eivät asu Porvoossa? Okei, ystäväni oli ehtinyt ostaa luultavasti planeetan ihanimman puutalon pihasaunoineen, kasvitarhoineen, leikkimökkeineen ja tietenkin kodinhoitohuoneineen, mutta en silti ymmärrä mikseivät ihmiset tee kansanvaellusta Porvooseen. Siellä on suklaatehdas, kaunis vanha kaupunki, Helsinkiin tulee bussilla tunnissa ja halvemmat tontit! Ja okei, tiedän, monet viihtyvät kerrostalossa, etenkin tällaiset uusavuttomat ja mukavuudenhaluiset lähiömutsit, mutta Porvoo tuntuu silti varsin aliarvostetulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

P5130561.jpg

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Okei, olen täysin remontointitaidoton ja meidän perheen vahinkoalttiudella tuollainen upea, vanha puutalo palaisi varmaan viikossa maan tasalle, mutta saahan sitä aina unelmoida. Lottovoitosta ja omakotitalosta Porvoossa! En ole myöskään mikään suuri sisustusintoilija, jonka kaikki meillä kyläilleet ovat varmasti huomanneet, mutta tämä majapaikka oli yhtä aikaa tyylikäs mutta kodikas, persoonallinen ja toimiva. Hullut olivat vielä tilanneet ssustussuunnittelijan, vaikka mun mielestä talo oli jo nyt täydellinen! Ystävät varmaan epäilivät hieman mun mielenterveyttä kun kuljin ympäriinsä kamera räpsien ja hihkuin kun löysin jonkun hienon tapetin, kätevän kuivaustelineen tai löysin pienen puuliiterin. Hullu mikä hullu, nyt on ainakin talokuume kasvoi vaarallisiin mittasuhteisiin!

Mahtavan miljöön lisäksi päivä oli muutenkin kuin lifestyle-bloggaajan märästä unesta. Emäntä korkkasi kuohuvat heti kun oltiin asetuttu aurinkoterassille nauttimaan toukokuun kuumuudesta, seura oli yhtä iloisen kuplivaa kuin juomakin. Urbaanit citylapset eivät olisi koskaan halunneet lähteä kesäparatiisista ja leikit uusien, entuudestaan tuntemattomien pienten kaverien kanssa sujui saumattomasti niin, että aikuiset saivat keskittyä grillaamaan ja nauramaan. Emäntä oli valmistanut sellaisen aterian että kuolaan vieläkin päälleni sitä ajatellessa, ja yksinkertaisesti päivä oli ihana. Hauska, rentouttava, täydellinen vastaisku vaikealle viikolle. Syötyämme jääkaapin tyhjäksi, levitettyämme lelut pitkin pihamaata ja käkätettyämme huonoja juttuja niin kovalla äänellä että naapurit paheksuivat pakkasimme lapset ja lähdimme takaisin kohti kaupunkia, joka oli päiväretken aikana menettänyt hiukan hohtoaan. Sovimme, että tästä tehdään perinne ja aionkin heti ensi viikolla mennä kuokkimaan tuohon kotiin, joka on yhtä upea kuin asukkaansa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA