ISÄLLÄ ON KIVEMPI ELÄMÄ

Olen tavallaan helpottunut, että meillä lapset eivät ole päiväkodissa – jännittäisin äitienpäivän aamuna aivan liikaa sitä, millaisia totuuksia lapset ovat korttiaan varten kertoneet ja kuinka paljon tarhantädit ovat joutuneet sensuroimaan kirjoituksia. Lasten lyhyen päiväkotiuran aikana ehdimme kyllä saada yhden isänpäiväkortin, jossa isi käskee olla kiltti kun mä pelleilen, vaikka esikoinen kyllä kailotti moneen kertaan oikeasti sanoneensa että isi on aina kiukkuinen ja oli hieman loukkaantunut siitä, kuinka päiväkodin henkilökunta oli kaunistellut hänen näkemystään. Tänä vuonna lapsilla oli täysi taiteellinen vapaus ja lopputuloksena äitienpäiväkortissa oli rekkoja ja Star Wars-hahmoja. Jotain voi tietysti tulkita siitä, että äidin kortissa on Darth Vader.

Mutta ystäväperheessä oli taas sunnuntaiaamuna ilahduttu päiväkodin tuliaisista. Oli askarreltu ja ajateltu äitiä. Toivuttuaan asiaan kuuluvasta liikutuksesta oli päivänsankaria kuitenkin alkanut vähän ärsyttää. Kuten ajan henkeen kuuluu, ystävä jakoi korttinsa ja vertailuksi myös miehensä puoli vuotta aiemmin isänpäivänä saamansa kortin sosiaalisessa mediassa. Ja mietin pitkään, olisiko vain pitänyt mehustella tällä Facebookissa, koska en kaipaa mitään Anttila-kohun tyyppistä liikehdintää blogiin. Jos valittaa lapsen edullisessa kunnallisessa päivähoidossa tekemästä äitienpäiväkortista, saa helposti kulttuurimarxistilaisen hiekkapillun maineen, tulee kutsutuksi mielensäpahoittajaksi ja vihervasemmistolaiseksi femakoksi mutta… No, katsokaa itse.

13177573_10154199789318921_7308259627205750480_n

Ensin meitä nauratti. Äitienpäiväkortissa oli jo ilman vertailupohjaa aika monta ajatusvirhettä. Äitini näyttää kauniilta, kun hän… Öö, eikö se äiti ole ihan itsessään kaunis? Ja mitä väliä vaikka äiti ei näyttäisi ikinä kauniilta? Oletusarvo on myös se, että äiti kokkaa – isillä sentään on lempiruoka ja hän saa keskittyä syömiseen. Ihmettelimme myös ”kun olen hoidossa, äitini…”-kohtaa. Ehkä tässä haettiin jotain hauskaa anekdoottia äidin työstä, mutta tulee myös tunne, että ei ainakaan kannata vastata että on kotona vauvan kanssa tai lähettää satoja työhakemuksia ja syö stressaantuneena kynsiään. Ja onko tässä oikeasti KAIKKI äidistäni niin kuin kortin otsikossa sanotaan?

En usko, että taustalla on mikään tarhantätien salaliitto. Että ylläpidetään näitä ikivanhoja sukupuolirooleja ja sijoitetaan mielikuvissa äidit keittiöön näyttämään näteiltä. Mutta jos korttien perusteella pitää jotain päätellä, on isillä huomattavasti hauskempi elämä. Kun on tällainen valkoinen hetero cis-nainen, unohtaa välillä nämä ongelmat, olkootkin että kyseessä on melkoinen first world problem. Ja kun elää muutenkin sellaisessa valveutuneiden vegaanisuvakkien kuplassa, ei usein kohtaa rakenteellista seksismiä. Kaikesta huolimatta tuo äitienpäiväkortti on ihana, ja se päätyy laatikkoon muiden rakkaiden muistojen kanssa – niin kuin sekin isänpäiväkortti meillä, johon lapsi olisi halunnut kirjoitettavan isän olevan koko ajan kiukkuinen.

Korttivertailusta virisi kyllä hauska keskustelu, jossa annettiin runsaasti ehdotuksia paremmiksi korttimalleiksi. Jos kerran kortti on almodovarilaisittain kaikki äidistäni, olisi kysymykset voineet olla samassa linjassa. Äitiäni itkettää, kun… ja äitini polttaa savukkeita mieluiten… tai äitini lempipunaviini… Uskon, että päiväkodin henkilökunnalla on joka tapauksessa melkoinen urakka näiden korttien luomisprosessin kanssa, ja mahdollisimman neutraali ja ympäripyöreä kysymyksenasettelu luultavasti varmistaa sen, että myös niille vähemmän omistautuneille äideille löytyy jotain kaunista tai hauskaa sanottavaa tällaisena päivänä. Kuitenkin isänpäiväkortteja tehdään luultavasti aivan yhtä monta kuin äitienpäiväkorttejakin.

Ystäväperhe laittoi rakentavaa palautetta päiväkotiin. Olivat kiitollisia paitsi kasvatustyöstä myös siitä, että päiväkodin panoksen ansiosta äidit ja isit saivat aina juhlapäivinä yllättyä iloisesti ja lapset oppivat perinteitä. Mutta toivoivat, että 2010-luvulla äideillä ja isillä olisi vaikka sama pohja korteissa tai että edes kysymyksenasetteluihin kiinnitettäisiin hieman huomiota. Tällaisista asioista puhuttaessa tulee helposti vähän tyhmä olo, että puututaan lillukanvarsiin tai ajetaan jotain sukupuolineutraalia vallankumousta joka pakottaa kaikki ihmiset pukeutumaan pelkkiin ruskeisiin haalareihin. Mutta edes niiden rumien ja ruoanlaittoa vihaavien äitien puolesta toivoisin, että lapset pääsisivät kertomaan myös äitien harrastuksista ja ilonaiheista yhtä monipuolisesti kuin isänpäivänäkin.

8 kommenttia artikkeliin ”ISÄLLÄ ON KIVEMPI ELÄMÄ

  1. Meh, ei kyllä tätä hyvällä tahdollakaan voi äänestää jatkoon. Tasa-arvoista kohtaamista päiväkodissa tarvittaisiin jälleen kerran.

    Meillä lapsi oli ensin tuon tasa-arvohankkeen verrokkiryhmässä ja sen jälkeen sinäänsä poikkeuksellisessa ryhmässä, että ryhmän kolmesta aikuisesta kaksi on miehiä ja toinen vielä maahanmuuttajataustainen. Tuossa valossa huomaa todella hyvin sen, että miten iso merkitys sillä päiväkotihenkilökunnan asenteella on. Mä vähän veikkaan, että moni päiväkotiin töihin päätyvä nainen on aika tyytyväinen siinä perinteisessä naisen roolissa ja siksi noita tuon tyylisiä kortteja tulee kotiin. Meillä on lapsella ollut todella ihania aikuisia päiväkodissa ja varsinkin nämä nykyiset ovat mahtavia ja kyllä mä toivoisin että useampi mies hakeutuisi päiväkoteihin töihin. Jokaiselle ammattiryhmälle tekisi ihmeitä se, että sukupuolijakauma olisi hieman tasaisempi.

    Tykkää

    1. Helena

      Toi äitienpäivähaastattelu on ilmeisesti joku valmis pohja, joka on kopsattu joltain ja lähtenyt sitten kiertämään. Tämä kertoo tietenkin jotain siitä kuinka paljon korttiin on jaksettu panostaa. Oman haastattelunhan naputtelee muutamassa minuutissa tietokoneella. Omassa ryhmässäni isänpäivä- ja äitienpäiväkorttihaastattelut tehtiin paria pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta samoilla itse keksityillä kysymyksillä, jotka käsittelivät juurikin sitä mitä vanhempi harrastaa, tekee työkseen ja puuhailee yhdessä lapsensa kanssa.

      Aika vanhakantaista kyllä, mutta lastentarhanopettajana korvaani särähti oma yleistyksesi päiväkodin työntekijöistä ”perinteisessä naisenroolissa viihtyvinä” vähintään yhtä paljon. Eiköhän meitäkin ole ihan joka lähtöön. Se että on kiinnostunut kasvattamaan ja opettamaan lapsia tuskin tarkoittaa sitä että ei voisi olla feministi. Mutta tämä varmaan osoittaa hyvin että kukaan meistä ei ole vapaa ennakkoluuloista vaikka kokisi itse olevansa kuinka tiedostava.

      Tykkää

      1. Huomasitko, että sanoin moni, en että kaikki. Ja en minä tätä perusta omaan ennakkoluuloni vaan esim. Tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa -hankeen myötä kirjattuihin havaintoihin siitä millaisia piiloasenteita päiväkodeissa työskentelevillä on. Toki tämä on myös asia jossa käynnissä on radikaali muutos, koska näistä asioista nyt puhutaan ja koulutetaan edelleen, mutta tietyssä määrin tiukassa tiukat sukupuoliroolit istuvat varhaiskasvatuksessa ainakin tuon hankkeen tulosten mukaan.

        Tykkää

      2. Helena

        Tämä on vastaus sinulle Anu, mutta en saanut sitä tuohon sinun jälkimmäisen kirjoituksen alle. Googlasin tuon hankkeen ja siinä oli mukana kokonaista 3 päiväkotia Helsinkissä. En lähtisi tämän perusteella yleistämään yhtään… Onko tutkittu minkä verran piiloasenteita on ihmisillä keskimäärin? Vähän ikävää väittää 3:n päiväkodin otoksen perusteella että päiväkotiväki olisi jotenkin erityisen asenteellista, ilman vertailukohtaa mihinkään muuhun ammattiryhmään.

        Tykkää

      3. Apua, kiistelyä kommenttiboksissa!

        No, ihan ekana, tosi kiva Helena kun tulit kertomaan päiväkodin henkilökunnan puolelta mielipidettä asiaan, arvostan tosi paljon! Näistähän saisi vaikka miten persoonallisia, toki sitten se miten ne uppoavat kenenkin huumoriin ja äitienpäiväperinteisiin on toinen kysymys.

        Ja Anu – joo, ei jatkoon! Mielenkiintoinen toi teidän hanke, missä lapsonen on osallisena. Koska aivokapasiteetti on rajallinen niin pakko kysyä, ootko blogannut siitä? Joskus ehkä?

        Mä en ala selittämään Anua Anun puolesta, mutta puolustan ehkä hieman laajaa tulkintaa tutkimuksen tuloksista sillä, että omasta empiirisestä kokemuksesta varsinkin lasten päiväkodissa (ovat olleet kahdessa, mutta siis henkilökuntaa tunnen kourallisen verran) vanhemman polven työntekijät suhtautuvat näihin sukupuolisensitiivisyyden vaateisiin vähän närkästyen. Nuoremmasta sukupolvesta löytyy melkoista punkkarifeministiä ja tiedostavaa tätiä, ja hitaasti mutta varmasti ne asenteet muuttuvat. Peace!

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s