ISÄLLÄ ON KIVEMPI ELÄMÄ

Olen tavallaan helpottunut, että meillä lapset eivät ole päiväkodissa – jännittäisin äitienpäivän aamuna aivan liikaa sitä, millaisia totuuksia lapset ovat korttiaan varten kertoneet ja kuinka paljon tarhantädit ovat joutuneet sensuroimaan kirjoituksia. Lasten lyhyen päiväkotiuran aikana ehdimme kyllä saada yhden isänpäiväkortin, jossa isi käskee olla kiltti kun mä pelleilen, vaikka esikoinen kyllä kailotti moneen kertaan oikeasti sanoneensa että isi on aina kiukkuinen ja oli hieman loukkaantunut siitä, kuinka päiväkodin henkilökunta oli kaunistellut hänen näkemystään. Tänä vuonna lapsilla oli täysi taiteellinen vapaus ja lopputuloksena äitienpäiväkortissa oli rekkoja ja Star Wars-hahmoja. Jotain voi tietysti tulkita siitä, että äidin kortissa on Darth Vader.

Mutta ystäväperheessä oli taas sunnuntaiaamuna ilahduttu päiväkodin tuliaisista. Oli askarreltu ja ajateltu äitiä. Toivuttuaan asiaan kuuluvasta liikutuksesta oli päivänsankaria kuitenkin alkanut vähän ärsyttää. Kuten ajan henkeen kuuluu, ystävä jakoi korttinsa ja vertailuksi myös miehensä puoli vuotta aiemmin isänpäivänä saamansa kortin sosiaalisessa mediassa. Ja mietin pitkään, olisiko vain pitänyt mehustella tällä Facebookissa, koska en kaipaa mitään Anttila-kohun tyyppistä liikehdintää blogiin. Jos valittaa lapsen edullisessa kunnallisessa päivähoidossa tekemästä äitienpäiväkortista, saa helposti kulttuurimarxistilaisen hiekkapillun maineen, tulee kutsutuksi mielensäpahoittajaksi ja vihervasemmistolaiseksi femakoksi mutta… No, katsokaa itse.

13177573_10154199789318921_7308259627205750480_n

Ensin meitä nauratti. Äitienpäiväkortissa oli jo ilman vertailupohjaa aika monta ajatusvirhettä. Äitini näyttää kauniilta, kun hän… Öö, eikö se äiti ole ihan itsessään kaunis? Ja mitä väliä vaikka äiti ei näyttäisi ikinä kauniilta? Oletusarvo on myös se, että äiti kokkaa – isillä sentään on lempiruoka ja hän saa keskittyä syömiseen. Ihmettelimme myös ”kun olen hoidossa, äitini…”-kohtaa. Ehkä tässä haettiin jotain hauskaa anekdoottia äidin työstä, mutta tulee myös tunne, että ei ainakaan kannata vastata että on kotona vauvan kanssa tai lähettää satoja työhakemuksia ja syö stressaantuneena kynsiään. Ja onko tässä oikeasti KAIKKI äidistäni niin kuin kortin otsikossa sanotaan?

En usko, että taustalla on mikään tarhantätien salaliitto. Että ylläpidetään näitä ikivanhoja sukupuolirooleja ja sijoitetaan mielikuvissa äidit keittiöön näyttämään näteiltä. Mutta jos korttien perusteella pitää jotain päätellä, on isillä huomattavasti hauskempi elämä. Kun on tällainen valkoinen hetero cis-nainen, unohtaa välillä nämä ongelmat, olkootkin että kyseessä on melkoinen first world problem. Ja kun elää muutenkin sellaisessa valveutuneiden vegaanisuvakkien kuplassa, ei usein kohtaa rakenteellista seksismiä. Kaikesta huolimatta tuo äitienpäiväkortti on ihana, ja se päätyy laatikkoon muiden rakkaiden muistojen kanssa – niin kuin sekin isänpäiväkortti meillä, johon lapsi olisi halunnut kirjoitettavan isän olevan koko ajan kiukkuinen.

Korttivertailusta virisi kyllä hauska keskustelu, jossa annettiin runsaasti ehdotuksia paremmiksi korttimalleiksi. Jos kerran kortti on almodovarilaisittain kaikki äidistäni, olisi kysymykset voineet olla samassa linjassa. Äitiäni itkettää, kun… ja äitini polttaa savukkeita mieluiten… tai äitini lempipunaviini… Uskon, että päiväkodin henkilökunnalla on joka tapauksessa melkoinen urakka näiden korttien luomisprosessin kanssa, ja mahdollisimman neutraali ja ympäripyöreä kysymyksenasettelu luultavasti varmistaa sen, että myös niille vähemmän omistautuneille äideille löytyy jotain kaunista tai hauskaa sanottavaa tällaisena päivänä. Kuitenkin isänpäiväkortteja tehdään luultavasti aivan yhtä monta kuin äitienpäiväkorttejakin.

Ystäväperhe laittoi rakentavaa palautetta päiväkotiin. Olivat kiitollisia paitsi kasvatustyöstä myös siitä, että päiväkodin panoksen ansiosta äidit ja isit saivat aina juhlapäivinä yllättyä iloisesti ja lapset oppivat perinteitä. Mutta toivoivat, että 2010-luvulla äideillä ja isillä olisi vaikka sama pohja korteissa tai että edes kysymyksenasetteluihin kiinnitettäisiin hieman huomiota. Tällaisista asioista puhuttaessa tulee helposti vähän tyhmä olo, että puututaan lillukanvarsiin tai ajetaan jotain sukupuolineutraalia vallankumousta joka pakottaa kaikki ihmiset pukeutumaan pelkkiin ruskeisiin haalareihin. Mutta edes niiden rumien ja ruoanlaittoa vihaavien äitien puolesta toivoisin, että lapset pääsisivät kertomaan myös äitien harrastuksista ja ilonaiheista yhtä monipuolisesti kuin isänpäivänäkin.