Se siitä pääsiäisestä. Laivareissun loppupuolella iskenyt flunssa kaatoi kaikki perheenjäsenet yksi kerrallaan, tosin ainoa korkealle noussut kuume on ollut matkakuume – mitäs sitä muuta vuodepotilaana tekisi kun varaisi taas lennot Espanjaan 1,5 kuukaudeksi kesällä ja alkaisi vielä päälle haaveilla pikavisiitistä Portugaliin. Ja kun House of Cardsin neljäs kausi on ahmittu, on ehtinyt katsoa esimerkiksi tätä Junalla halki Afrikan-dokumenttia, joka ei ainakaan ole auttanut kaukokaipuuseen.

Kalenteri on täyttynyt mukavasti matkaa edeltävältä ajalta: Luulen, että kaksi ja puoli kuukautta seuraavaan irtiottoon kuluvat nopeammin kuin haluaisinkaan. Seitsemän tenttiä, kolme kurssia ja näiden päälle vielä liian monta ryhmätyötä ja esseetä. Keskimmäisen puheterapioita ja tutkimusjakso sairaalassa. Puolimaratoni, mikä varmaan edellyttäisi jo hieman toimenpiteitä tuolla lenkkipolkujen puolella. Mieskin tulee käymään Suomessa, juhlimme ystäväparin häitä ja aika monta iltamenoa on merkattu ylös muutenkin. Olikohan vielä muuta?

Vielä viikon jälkeenkin vointi on heikohko, mutta viikonloppuna jo muutama uhkarohkea ystäväperhe uskalsi tavata meitä. Onneksi, yhtä lailla puolikuntoiset poikaset alkoivat jo hyppiä seinille. Tenavat-elokuvaa on katsottu ja legoplaneettoja rakennettu. Tänään uskaltauduttiin jo ihmisten ilmoille, kerhoon ja muskariin ja pihalle, auringossa tuntuu aika lailla yhtä lämpimältä kuin helmikuisessa Espanjassa. Avattiin skeittikausikin, pyörät pitäisi viedä huoltoon ja käydä taas vaihteeksi läpi poikien ulkovaatteet, pienet myyntiin, puolet varastoon ja varmuuden vuoksi parit toppahaalarit odottamaan takatalvea.

Nyt takaisin tenttikirjojen pariin.