En osaa päättää, pitäisikö tyylikkäitä espanjalaistaaperoita ihailla vai sääliä. Kun joulukuussa saavuttiin Espanjaan, huomasin nopeasti että poikien käytännönläheinen ja värikäs vaatekaappi ei sopinut eteläeurooppalaiseen tyyliin ollenkaan. Olisi ihan turha selittää Po.P:n kirkkaanväristen windfleecien teknisistä ominaisuuksista tai siitä, miten mukava lasten on verkkareissa kiipeillä, sillä paikallisia ei olisi kiinnostanut. Onneksi olin jättänyt kaikista räikeimmät retrovärit ja psykedeelisimmät kuosit kotiin, koska jo peruspunaisilla housuilla pojat erottuivat joukosta. Kirkkaasti.
Kyllä muakin hävetti kulkea pieruverkkareissa ja lerpuissa leggingseissä. Espanjalaisnaiset olivat huoliteltuja ja tyylikkäitä. Kaikilla oli huulipunaa, korkokengät ja kukaan ei turvautunut sotkunutturaan – toisaalta värjäys ja leikkaus trendikampaajalla maksoi alle 50 euroa. Ihmiset pukeutuivat tummiin ja murrettuihin sävyihin, ja lapset vaatetettiin kuin pienet aikuiset. Harmittaa että tähän postaukseen on kuvitukseksi vain salaa räpsittyjä otoksia, sillä lastensa vaatteisiin panostaneet paikalliset olisivat varmasti antaneet ikuistaa klassisen kauniit jälkeläisensä ihan luvallakin.
Vaikka espanjalaisilla on varsin pieni keskipalkka ja meidän kaupunki aika köyhä, oli melkein jokaisella äidillä rattaina Bugaboot. Lapsilla oli joko tosi kauniit, siistit vaatteet, tai sitten jonkun jalkapallojoukkueen hengessä verkka-asu. Mutta pääasiassa puistossa juostiin farkuissa, pitsimekoissa ja sukkahousuissa, tikkitakeissa ja kiiltävissä lakerikengissä. Sellaisissa vaatteissa, joita Suomessa kutsuttaisiin ”juhlavaatteiksi”. Meillä päin asui paljon kaksosperheitä ja lasten mätsäävä pukeminen oli suosittua. Tytöillä oli pitkät, huolella kammatut hiukset, korvakorut ja pojilla taas ”futiskampaukset”. Lastenvaateosastot olivat hyvin selvästi jaettu tytöille ja pojille, ja mua olisi pidetty aivan mielipuolena jos olisin alkanut selittämään sukupuolisensitiivisyydestä tai pukenut poikani pinkkiin.
Ja mikä siinä sitten säälitti? No, ainakaan vaatteet eivät aina vaikuttaneet kovin mukavilta. Vauvoilla oli keskiaikaiset shortsiasut sukkahousuineen, mutta he eivät saaneet ryömiä maassa koska sehän olisi tietänyt rikkinäisiä polvia ja likaisia helmoja. Talvikuukaudet La Líneassa olivat aika kylmiä, ja usein lapsilla oli aivan liian vähän päällä. Sateella tai edes pilvisellä säällä ei juuri kukaan ulkoillut, eikä vaatekaupoista löytynyt mitään ulkovaatetusta, mitä meillä päin kutsutaan ”säänmukaiseksi”. Vesipilarit tai kiristettävät hihansuut ovat aivan hepreaa espanjalaisille, jotka eivät ota paineita pihalla käytetystä ajasta. Oletan, että he ottavat sisällä vietetyt tunnit kesällä takaisin.
Koska verkkokaupat toimittavat myös Espanjaan, en usko että valikoima tai saatavuus olisi syy erilaiseen tyyliin. Oikeastaan mikään suomalaisten lastenvaatehifistelijöiden suosikki ei toimisi Espanjassa – ei Gugguun värit, Molon sateenkaarihaalareissa lapsesta tulisi aika varmasti koko kulmakunnan silmätikku, Me&i:n kuosit ja värit aiheuttaisivat täkäläisille migreeniä. Minä halusin pukea pienimmän – sen ainoan, joka ei vielä kovin tomerasti osaa vaatia vaatteisiinsa Salama McQueenin tai Darth Vaderin kuvaa – söpösti: Harmaita collegehaalareita, pingviinikuvia, raitaa ja hassuja eläinasuja. Ei tehnyt vaikutusta. Sulautuakseen joukkoon olisi Nipsu pitänyt pukea kuin pieni virkamies. Olenkin Suomessa yrittänyt hieman siistiä poikien vaatevarastoa sellaiseen suuntaan, että voivat joskus mennä läpi paikallisista. Mulle voitte siis kaupata kauluspaitoja ja suoria housuja koossa 110 ja 122…
Periaatteen Nainen 
Ahahah. Santa Cruz on saarten muihin kaupunkeihin verrattuna hyvin ”paikallinen” eli muuta kuin espanjaa kuulee harvoin. Mäkin olen ihastellut ja tyrmistellyt täkäläisiä pitsisukkis-lakerikenkä-palmikkoneuletakki-tyttösiä. Värejä tunnutaan kuitenkin harrastavan enemmän kuin siellä, myös aikuiset. Mutta kieltämättä olen välillä miettinyt, mitä meistä ajatellaan, kun lapset menevät kaikkialle lenkkariratkaisuissa ja ehkä vähän puhkinaisissa housuissa jopa, ja puistoon lähtiessä poikien vaatteiden puhtaus ei ole prioriteetti – ne likastuvat kuitenkin heti uudestaan, nuo kun löytävät sen mustapölyisimmän hiekan ja kuraisimman nurmikkokulmauksen jollain ihme tutkalla, eikä omaankaan pukeutumiseen kannata siksi panostaa pelkkää puistoa varten.
TykkääTykkää
Joo, täällä sellainen suomalainen käsite kuin ”ulkovaatteet” ei selvästi ole kovin tuttu. Meilläkin on sellaisia kulahtaneita tuulihousuja pojilla, ja paikalliset tuijottaa kuin halpaa makkaraa. Eikä Salama yms kama oikein toimi, kun paikalliset pukeutuu korkeintaan FC Barcelonan kuoseihin… Onpa kiva olla Suomessa missä arvostetaan käytännöllisyyttä ja vettäpitäviä saumoja yms…
TykkääTykkää
Äitiydyttyäni olen pohdiskellut au-pair vuottani Ranskassa ja ihmetellyt millaisia vaatteita niillä tosiaan oli: ei ulkohaalareita eikä muistaakseni yhtään mitään vettäpitävää (ei kuriksia, ei sadetakkeja eikä ainakaan teknisiä vaatteita – tosin siihen aikaan niitä nyt ei samaan malliin ollut kai Suomessakaan, ainakaan aikuisilla ei ollut). Mutta -no- huonoja ilmoja oli niin vähän että sitten oltiin vain sisällä jos sattui osumaan kohdalle. Pas de problème. Mut onhan Suomessakin erityisesti joillakin vauvoilla aika hankalia mutta söpöjä vaatetuksia. Pääosin täällä kyllä tietysti priorisoidaan käytännöllisyys ja mukavuus. Ja lämpimyys. Ulkkarit pukee lapsensa Suomessakin tosi vähiin vaatteisiin. Hämmästyttää kyllä itseäni tämä.
TykkääTykkää
Joo, toki Suomessakin vauvoilla on asioita, jotka on kaukana käytännöllisestä (tai ainakaan ei meillä kuolalaput kauheasti ajaneet tarkoitustaan, ja tyttövauvojen ruseteilla nyt ei ole kauheasti muuta funktiota kuin olla esteettisiä), mutta lasten ehdoilla täällä päin kyllä mennään.
Meillä tosiaan oli melkein kuukauden verran pelkkää huonoa ilmaa, joten ihmettelin miten ne espanjalaiset selviävät järjissään niistä sisäpäivistä. Toisaalta kaikki yli 2-vuotiaat on tarhassa, joten ehkä ne ei joudu pohtimaan näitä asioita niin paljon…
TykkääTykkää
Oi, kuolalaput. Mä löysin ne laatikosta ennen joulua ja iski sellainen humoristinen vauvanostalgia – niin tärkeitä ne meillä oli. Aikavaras käytti niitä päivässä about viisi, ja ennen ei vaihdettu kuin oli läpimärkä. Reissussa muistan pesseeni niitä keskellä yötä lavuaarissa seuraavan päivän kuolahaasteita varten. Kuolaongelma loppui vasta 2-vuotiaana kitarisaleikkaukseen, siihen asti kuolaliinat oli tarpeellinen perusasuste. Unirosvo ei niitä yhtä intensiivisesti kuluttanut; jonkin verran käytin pahimpana puklailuaikoina, mutta yleensä ne meni kuitenkin ohi siitä liinasta. Oi kuolaliinat ❤
TykkääTykkää
Okei, eli kaikki kuolalaput ei olekaan vain imagoasusteita! 😀
TykkääTykkää
Hauskaa! Meidän lapsista yksi on selvästi henkinen eteläeurooppalainen. Hän pukeutuu kouluunkin kernaimmin kauluspaitaan ja duffelitakkiin.
Kaksi muuta ovatkin sitten college-nuorisoa. Farkutkin ovat liikaa. ”Jäykät ja kankeat, en pue!”
TykkääTykkää
No niin, ei muuta kuin lapsi Eurooppaan! 😀 Duffeleita kyllä löytyi ja niitä kauluspaitoja… ehkä niitä voisi etsiä jostain collegekankaisina?
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: HARVAT JA VALITUT – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: Leikkipuistossa | Puolivälissä
Päivitysilmoitus: NE PIENET KASVATUSEROT – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: KUINKA TEHDÄÄN ESPANJALAISIA LAPSIA? – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: POIKA JA PINKKI LIPPIS – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: SYNTYNYT HOITAMAAN? – Periaatteen Nainen