UPEAT ESPANJALAISLAPSET

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

En osaa päättää, pitäisikö tyylikkäitä espanjalaistaaperoita ihailla vai sääliä. Kun joulukuussa saavuttiin Espanjaan, huomasin nopeasti että poikien käytännönläheinen ja värikäs vaatekaappi ei sopinut eteläeurooppalaiseen tyyliin ollenkaan. Olisi ihan turha selittää Po.P:n kirkkaanväristen windfleecien teknisistä ominaisuuksista tai siitä, miten mukava lasten on verkkareissa kiipeillä, sillä paikallisia ei olisi kiinnostanut. Onneksi olin jättänyt kaikista räikeimmät retrovärit ja psykedeelisimmät kuosit kotiin, koska jo peruspunaisilla housuilla pojat erottuivat joukosta. Kirkkaasti.

P3013796.jpg

Kyllä muakin hävetti kulkea pieruverkkareissa ja lerpuissa leggingseissä. Espanjalaisnaiset olivat huoliteltuja ja tyylikkäitä. Kaikilla oli huulipunaa, korkokengät ja kukaan ei turvautunut sotkunutturaan – toisaalta värjäys ja leikkaus trendikampaajalla maksoi alle 50 euroa. Ihmiset pukeutuivat tummiin ja murrettuihin sävyihin, ja lapset vaatetettiin kuin pienet aikuiset. Harmittaa että tähän postaukseen on kuvitukseksi vain salaa räpsittyjä otoksia, sillä lastensa vaatteisiin panostaneet paikalliset olisivat varmasti antaneet ikuistaa klassisen kauniit jälkeläisensä ihan luvallakin.

P1051578.jpg

Vaikka espanjalaisilla on varsin pieni keskipalkka ja meidän kaupunki aika köyhä, oli melkein jokaisella äidillä rattaina Bugaboot. Lapsilla oli joko tosi kauniit, siistit vaatteet, tai sitten jonkun jalkapallojoukkueen hengessä verkka-asu. Mutta pääasiassa puistossa juostiin farkuissa, pitsimekoissa ja sukkahousuissa, tikkitakeissa ja kiiltävissä lakerikengissä. Sellaisissa vaatteissa, joita Suomessa kutsuttaisiin ”juhlavaatteiksi”. Meillä päin asui paljon kaksosperheitä ja lasten mätsäävä pukeminen oli suosittua. Tytöillä oli pitkät, huolella kammatut hiukset, korvakorut ja pojilla taas ”futiskampaukset”. Lastenvaateosastot olivat hyvin selvästi jaettu tytöille ja pojille, ja mua olisi pidetty aivan mielipuolena jos olisin alkanut selittämään sukupuolisensitiivisyydestä tai pukenut poikani pinkkiin.

P1302910.jpg

Ja mikä siinä sitten säälitti? No, ainakaan vaatteet eivät aina vaikuttaneet kovin mukavilta. Vauvoilla oli keskiaikaiset shortsiasut sukkahousuineen, mutta he eivät saaneet ryömiä maassa koska sehän olisi tietänyt rikkinäisiä polvia ja likaisia helmoja. Talvikuukaudet La Líneassa olivat aika kylmiä, ja usein lapsilla oli aivan liian vähän päällä. Sateella tai edes pilvisellä säällä ei juuri kukaan ulkoillut, eikä vaatekaupoista löytynyt mitään ulkovaatetusta, mitä meillä päin kutsutaan ”säänmukaiseksi”. Vesipilarit tai kiristettävät hihansuut ovat aivan hepreaa espanjalaisille, jotka eivät ota paineita pihalla käytetystä ajasta. Oletan, että he ottavat sisällä vietetyt tunnit kesällä takaisin.

P2073069.jpg

Koska verkkokaupat toimittavat myös Espanjaan, en usko että valikoima tai saatavuus olisi syy erilaiseen tyyliin. Oikeastaan mikään suomalaisten lastenvaatehifistelijöiden suosikki ei toimisi Espanjassa – ei Gugguun värit, Molon sateenkaarihaalareissa lapsesta tulisi aika varmasti koko kulmakunnan silmätikku, Me&i:n kuosit ja värit aiheuttaisivat täkäläisille migreeniä. Minä halusin pukea pienimmän – sen ainoan, joka ei vielä kovin tomerasti osaa vaatia vaatteisiinsa Salama McQueenin tai Darth Vaderin kuvaa – söpösti: Harmaita collegehaalareita, pingviinikuvia, raitaa ja hassuja eläinasuja. Ei tehnyt vaikutusta. Sulautuakseen joukkoon olisi Nipsu pitänyt pukea kuin pieni virkamies. Olenkin Suomessa yrittänyt hieman siistiä poikien vaatevarastoa sellaiseen suuntaan, että voivat joskus mennä läpi paikallisista. Mulle voitte siis  kaupata kauluspaitoja ja suoria housuja koossa 110 ja 122…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA