Niin kuin jo aiemmin todettu, ei La Línealla ole erityisen paljon nähtävää, ainakaan turisteille. Yksi asia on kuitenkin pikkukaupungissamme aivan ensiluokkaista: Auringonlaskut. Olen nähnyt elämässäni yhden jos toisen auringonlaskun, muutamat niistä varsin vaikuttavissa paikoissa. Esimerkiksi New Yorkissa Empire State Buildingin huipulta, jossa tämän noin 47 minuuttia kestävän spektaakkelin videokuvasi (90-luku, ymmärrättehän) ja selosti äitini. Sääli, että se video on nyt hävinnyt, siinä kieltämättä oli viihdearvo kohdillaan. Olen katsonut kuinka aurinko katoaa horisonttiin Tyynellä Valtamerellä surffaajien ottaessa vauhtia ilta-aalloissa, olen ihastellut väriloistoa Itä-Helsingissä. Mutta jostain syystä täällä auringonlaskut ovat tuntuneet erityisen maagisilta.

Olen saanut nähdä kolmen kuukauden aikana todella monta auringonlaskua. Kun saavuimme Espanjaan joulukuussa, aurinko laski heti kuuden jälkeen, juuri sopivasti kun odottelimme rannalla töistä palaavaa miestä. Yleensä lähdin juuri auringonlaskun aikaan kävelemään muutaman kilometrin matkaa ruokakauppaan, tai lenkille. Vesi Gibraltarinlahdella on lumoavan turkoosia. Lahdella seilaa tankkereita ja rahtialuksia, jotka välillä muistuttavat olemassaolostaan soittamalla torveaan, siellä on pieniä kalastusveneitä, purjehtijoita ja huvijahteja. Joskus iltaisin uimarannalla on leijasurffaajia. Ja jos on oikein onnekas, voi merellä nähdä delfiinejä. Mulla ei ole vielä käynyt niin hyvä tuuri, vaikka olen aina tuijottanut ulapalle niin intensiivisesti että törmäilen vastaantuleviin lenkkeilijöihin.

Gibraltarinvuori, Afrikan puolella kohoava Jbel Musa-vuori ja vastarannalla Algecirasin takana olevat kukkulat muuttuvat ilta-auringossa kuin silueteiksi. Ja ne vuorien takaa kumpuavat pilvet! Ja valtavat tuulimyllyt, jotka kirkkaimpina iltoina näkyvät Marokosta asti. Nämä valokuvat eivät mitenkään tee oikeutta niille pastelliväreille, varsinkin kun suurin osa on kuvattu kännykällä, mutta tässä on varmasti paras syy saapua La Líneaan. Ei filttereitä eikä käsittelyä. Kahden kilometrin kävelyt ovat usein venyneet melkein tunnin mittaisiksi maleskeluiksi, kun huokailen liki uskonnollisen elämyksen äärellä ja tunnen usein jotain selittämätöntä kiitollisuutta siitä, että saan katsoa ihan tavallisella kauppamatkalla tällaisia maisemia. Sellainen pakahduttava onnentunne, että täällähän mulla on kaikki: Nämä auringonlaskut, ja koti täynnä rakkautta.