Ikävöimme Suomea. Yksi matkustamisen hyvistä puolista on ehdottomasti se, että oppii arvostamaan asioita kotona. Ikävöimme itsestäänselvyyksiä kuten ystäviä ja sukulaisia, maitoa, omaa sänkyä ja tyynyä sekä tietenkin pääkaupunkiseudun helmikuista ilmastoa, mutta osa kaipauksen kohteista on yllättänyt myös itse ikävöijän.
Ikävöin Pikku Kakkosta. Täälläkin totta kai näkyy lastenohjelmia, useammalla kanavalla ja ympäri vuorokauden vieläpä, ja joitain Suomestakin tuttuja tyyppejä: Pasi ja Kielo, Dinojuna ja poikien suureksi riemuksi Ryhmä Hau noin 12 kertaa päivässä. Mutta kaipaan Pikku Kakkosen rauhallista ja opettavaista ohjelmatarjontaa. Täällä valtaosa ohjelmistosta on Paavo Pesusienen tapaista levotonta huutamista, jonka seurauksena lapsilla on varmasti ihan pian ADHD ja liuta muita käytöshäiriöitä. Luultavasti olen enemmän innoissani kuin lapset kun taas pääsemme katsomaan Siiriä ja Sorsaa tai Pikku Kakkosen postia.
Ikävöin Oivariiniä. Olen muutenkin nolon nirso, ja levitteiden kohdalla valikoivuuteni muuttuu liki anaaliseksi niuhottamiseksi. Suomessakin syön mieluummin leipäni kuivana ilman päällystettä, jos tarjolla ei ole Oivariiniä. Täällä olemme kokeilleet kaikkia mahdollisia rasvaseoksia, mutta mikään ei ole kelvannut korvikkeeksi. Tämä oli ihan ilmainen mainos sinne Valiolle.
Ikävöin suomalaisia kassatyöntekijöitä. Täällä kaupassa ollaan selvästi suojatyöpaikassa, sillä toiminta kassoilla on ihan uskomattoman hidasta. Kavereiden annetaan surutta kiilata muut jonottajat (missä on moraali, kysynpähän vaan!), tuttujen kanssa vaihdetaan vartin verran kuulumisia, välillä pakataan jonkun asiakkaan ostokset ihan vaan pakkaamisen ilosta, ja jos nyt sattuu sellainen ihme että olen ainoa asiakas, niin niitä ostoksia pyöritellään kädessä ihmettelen aivan kuin olisin laittanut hihnalle jonkun uhanalaisen koalapennun. Tuntuu, että jokainen kauppareissu vanhentaa vuoden kun luterilaiseen tehokkuuteen tottunut shoppailija hajoaa sisäisesti tähän eteläeurooppalaiseen työskentelytahtiin. Tämä pätee Espanjassa ja Portugalissa kyllä mihin tahansa asiakaspalvelun osa-alueelle, tuntuu olevan oikein taitolaji tehdä kaikista asiointiprosesseista mahdollisimman hitaita.
Ikävöin SATSia. Tiinan cyclingtunteja, Maurin bodycombattia, Helenan pumppia ja Lotan joogaa. Rumia, violetteja seiniä, painojen kolinaa, lapsiparkin tarjoamaa taukoa pikku monstereista, kamalaa ysäriteknoa koreografioiden taustalla, ja ennen kaikkea urheilun jälkeistä onnellista hikieuforiaa.
Ikävöin tiskikonetta. Vaikka tiskaaminen itsessään ei ole mitenkään kotitöistä kamalin, niin täällä se on, öhm, haasteellista. Koska täällä ei ole kuultu sellaisesta suomalaisesta innovaatiosta kuin kuivauskaappi, altaitakin on vain yksi. Sen lisäksi veden lämpötilassa on tasan kaksi vaihtoehtoa: Palovammat polttava tai sormet syväjäädyttävä. Ja koska vesi lämmitetään boilerissa, haisee koko koti epäilyttävästi kaasulle puolentunnin tiskaussession jälkeen. Samaan aikaan ei voi myöskään tiskata ja käydä suihkussa – tarkoitan, että toinen henkilö ei voi tiskata keittiössä samaan aikaan kun toinen peseytyy, jollei halua tarjota tätä polttaa-jäädyttää-elämystä myös kylpijälle.
Oikeastaan lista jäi paljon lyhyemmäksi kuin alun perin ajattelin. Jos meille rakkaita ihmisiä ei lasketa, ikävöimme lähinnä omia tavaroitamme kotona; minä vaatteitani, lapset lelujaan. Sisustustavaroita, jotka pystytään tuomaan pakettiautolla Espanjaan tai ostamaan paikallisesta Ikeasta. Kaipaan leipomista ja joitain ruokia, kuten soijanakkeja ja Runebergin torttuja, mutta vastineeksi täällä on tarjolla tuoretta papayaa, tonnikalaa ja pinaattia puoli-ilmaiseksi. Omaa kuntosaliketjua tai saunaa en ehkä saa Espanjaan, mutta luulen, että oppisin ehkä elämään ilman niitäkin.
Upean idylliset talvikuvat Suomesta eivät tietenkään ole minun ottamiani vaan löytyvät mahtavan ainn_o:n Instagram-tililtä.
Sanotaan että koti on siellä missä sydämesi on. Tai perheesi tms. Mutta on niillä tavaroillakin ihan hemmetisti merkitystä. Olen asunut Kanadassa valmiiksi kalustetussa vuokrakämpässä ja Saksassa koko Suomesta tuotu omaisuus mukana eikä ole vaikeaa arvata kummassa koti-ikävä on vaivannut vähemmän… Niin että allekirjoitan täysin! Varsinkin omaa sänkyä on aina ikävä matkoilla.
TykkääTykkää
Joo, mä vielä oikeasti olen todella neuroottinen että sänky on ollut vain omassa käytössä – nämä nykyiset tuntuu ihan hirveiltä kun niissä näkyy ns. käytön jälkeä, yyh. Ja ne ovat täkäläistä mitoitusta, eli meikäläinen nukkuu jalat ulkona. Eniten ehkä odotan siis uutta/omaa sänkyä. 😀 Ja joo, eihän tässä olisi mitään jos saisi ne tärkeimmät ihmisetkin vielä teleportattua tänne!
TykkääTykkää
Aiotteko siis jäädä sinne pysyvästi asumaan?
TykkääTykkää
No, herra tai rouva Nimetön, jossain vaiheessa olisi tarkoitus joo, aikataulu on vähän auki eli ei tällä reissulla vielä kuitenkaan.
TykkääTykkää
Minakin ikavoin Pikkukakkosen postia. Muistan viela laulun Pikkukakkosen Posti, Postilokero 347. Kolme kolme satayksi Tampere Kymmenen. Ring ring ring.
Vesihomma on taalla Englannissa sama, mutta toisaalta on kiva jos aviomies on esimerkiksi aamulla ollut arsyttava, niin voi tiskailla hyvilla mielin samaan aikaan kun ukko suihkuttelee.
TykkääTykkää
No joo, on pitänyt kirjoittaa siitä vesisysteemistä meidän lyhyen Skotlannin kokemuksen pohjalta – täällä sentään on vain yksi hana jolla säätää, joten ei pitäisi valittaa :D. Ja totta, toi aamutiskaaminen voisi olla mukavan passiivisaggressiivinen tapa ilmaista mielipiteensä…
TykkääTykkää
Ah, tää oli loistava!
Tiskaaminen on tosiaan rasittavaa kun on yksi pieni allas ja yksi pieni kuivausteline. Toisaalta astioitakin on meillä sen verran naftisti, että melkeinpä pakko tiskata joka aterian jälkeen. (Meillä ei muuten ole boileria! Se kapistus tuli tutuksi Dublinissa asuessa, huhhuh, pelkkiä boileriongelmia koko 2 vuotta.)
Ja kassat! Randomisti pakkaillaan tosiaan välillä jonkun ostoksia jos huvittaa! 😀
Meillä toimii onneksi netti hyvin, ja ollaan katseltu Youtubesta lastenohjelmia jonkun piuhaviritelmän avulla. Tuomas Veturia esikoinen fanittaa tällä hetkellä, ja kuopuksen onneksi joku on ladannut sinne pitkän jonon Pikku Kakkosen nimipäiväonnitteluja. Paikalliseen tarjontaan ei ole vielä tarvinnut kajota – eikä tässä kahden kärsimättömän raivoapinan kanssa enempää käytöshäiriöitä kaivatakaan 😉
TykkääTykkää
Joo, tämä tiskaaminen kyllä hämmentää: Täällä ei oikein ole missään tilaa tiskikoneille eikä ne vissiin ole kovin yleisiä (tai mistä minä tiedän, olen käynyt vain yhdessä espanjalaiskodissa eli omassamme) mutta sitten tiskausolosuhteet on ihan alkeelliset. En käsitä.
Hyvä että teillä netti toimi ja Youtube tarjonta riittää. Mä luulen että meille lapsille tulee vieroitusoireita Suomessa, kun ei tule enää Ryhmä Hau joka toinen tunti telkkarista (Clan-kanava, jos siellä sattuu näkymään).
Oih näitä jaettavia kokemuksia :D.
TykkääTykkää
Tunnustan, me ei olla edes vilkaista paikallisia kanavia. Mies pakkasi matkaan kasan piuhoja, joita en osaa käyttää mutta joilla saa älypuhelimen annin näkymään telkkarista, joten niillä mennään. Ravintoloissa ruokaa odotellessa turvaudutaan tarpeen mukaan tablettiin ladattuihin Bamse- ja Monsterikoneet-ohjelmiin. Again, mä en ole niitä ladannut, olen atk-fossiili.
TykkääTykkää
No meillä on vähän sama, yleensä se perheen teknisempi henkilö vaan lataa tai virittää piuhat ja mä vaan ihmettelen, mutta nyt meille tuli netin kaupan päällisinä joku tuhat kanavaa ja TiVo, jota esikoinen opetteli käyttämään ja voi mitä juhlaa, kun Ryhmä Hau-jakson voi kelata alkuun ja katsoa heti perään uudestaan niin kauan, kunnes kahden tunnin päästä tulee taas uusi jakso…
TykkääTykkää
Päivitysilmoitus: ”KOTIUTUMISTA” – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: IKÄVÄ TULEE – Periaatteen Nainen
Päivitysilmoitus: KOTIMAABINGO – Periaatteen Nainen