Maanantai on harvoin se viikonpäivistä voitokkain.
Eilinen ei ainakaan alkanut kovin lupaavasti, sillä takana oli sairaan lapsen kanssa valvottu viikonloppu (ja ööh, kuusi vuotta muutenkin lasten kanssa valvottuja öitä), tiedossa viikon ensimmäinen paastopäivä ja, noh, oli muutenkin maanantai. Eihän se nyt kummoinen ollutkaan, makaronilaatikon kokkailua, lasten räänpyyhkimistelineenä toimimista ja veljesten riitojen selvittämistä.

Onneksi kuitenkin illalla espanjalainen rakastajani yllätti. Hän oli poistunut mukavuusalueeltaan ja käynyt saippuakaupassa, jonka kohderyhmään ei varsinaisesti kuulunut. Hän toi minulle ruusulta tuoksuvaa, veden vaaleanpunaiseksi värjäävää kylpysuolaa, sytytti kynttilät kylpyhuoneeseen, laittoi lämpimän kylvyn valmiiksi ja meni nukuttamaan lapsia samalla kun minä menin lillumaan. Melkoista luksusta, etenkin kun sekä vesi että lämmittäminen ja erityisesti veden lämmittäminen maksaa täällä mukavasti, joten kylvylle tuli hintaa. Erityisen romanttiseksi eleen tekee se, että tietäen bakteerifobiani mies oli tätä ennen pessyt ammeen kloriitilla.

Oli muuten todella rentouttavaa. Rakastan kylpylöitä, joten tämä köyhän miehen kotispa oli erittäin iloinen yllätys. Muutenkin voisin kellua vedessä kunnes muutun kokonaan kurttuiseksi rusinaksi. Laskin korvat vedenpinnan alle ja yritin olla salakuuntelematta naapureita, joiden väittelyt välittyivät varsin selvästi putkistoa pitkin. Tuijotin kaakeleiden kuviointia enkä ollut hälytysvalmiudessa kenenkään kitinöiden takia. Pinnistelin, etten ajattelisi ollenkaan blogia, opiskeluja tai mitään sellaista, mitä ehdin murehtia monta tuntia päivässä muutenkin.

Kun puolen tunnin kylpyhetki saa näin eeppiset mittasuhteet, huomaa miten vähän hemmottelua arkeen nykyään kuuluu. En nyt varsinaisesti viettänyt aikaani manikyyreissa tai intialaisissa päähieronnoissa ennen lapsiakaan, mutta silloin elämään mahtui enemmän hengähdyshetkiä muutenkin. Nyt tälle tuntuu olevan entistä enemmän tarvetta, ja puheissa on alkanut vilahdella esimerkiksi viikon Välimeren-risteily, vain aikuisten kesken. Tietenkin kierisin omatunnontuskissa koko matkan ja potisin morkkista, kun en ottanut lapsia mukaan nauttimaan lomailusta.

Syksyllä Portugalin-reissulla varastin miehen kanssa laatuaikaa vuorokauden verran, kun varasimme viiden tähden, vain aikuisille sallitusta hotellista huoneen yhdeksi yöksi. Portimaossa sijaitseva Bela Vista-hotelli on ollut myös Mannerheimin lomakohde sotien jälkeen, ja siinä merenkohinan ääressä kallioilla kyllä hermot ja sielu lepäsivät. Ensimmäiset mimosat iskettiin käteen jo sisäänkirjautuessa, huonepalvelu piipahti vähän väliä päivittämässä seuraavan päivän säätietoja ja aamiainen oli niin taivaallinen, että söin sen kahdesti. Se oli täydellinen vuorokausi – vaikka tietenkin yön aikana keskimmäiselle lapselle nousi kuume ja piti hieman jännittää sitä, loppuuko irtiotto lyhyeen.

Jos eivät pelkät puitteet ja rauha riittäneet, niin törsäsin viimeisetkin rahani hotellin kylpylään. 1,5 tuntia hierontaa ja olin niin autuas, etteivät jalat meinanneet kantaa kun lopulta poistuin käsittelyistä eteerisiltä öljyiltä tuoksuen. Se oli kallista, mutta joka euron arvoista. Vaikka tästä pienestä breikistä on jo yli kolme kiireistä kuukautta, saa sen muistelu vieläkin hymyn huulille ja hyvän olon. Ja vahvistaa sitä fiilistä, että heti kun on tilaisuus niin karkaamme uudestaan, vaikka edes yhdeksi yöksi, pakoon tiskejä ja ihmislapsen eri eritteitä.