SAIRAANA EI-SUOMESSA

Kohta kuusivuotias Omppu sairastui kurkunpäätulehdukseen ensimmäisen kerran alle vuoden vanhana. Elämäni ensimmäisenä äitienpäivänä pääsin myös ensimmäiselle visiitillemme Lastenklinikalle. Nyt kärsittyjä laryngiittejä on takana lähemmäs kymmenen kappaletta. Vieläkin öisin sydän jättää pari lyöntiä väliin kun se merileijonan haukunnalta kuulostava köhinä alkaa, mutta valitettavasti tähänkin on jo muodostunut vahva rutiini. Lapsi höyryhengitykseen tai parvekkeelle, kelistä riippuen, sitten tilataan taksi ja ajetaan Taka-Töölöön hengittelemään spiraa. Pahimmillaan osastolla on oltu kolmekin yötä hoidossa. Spiraa on käyty hengittelemässä myös ruotsinlaivan sairaalahytissä ja saatu muistoksi rakas hylje, jonka koira kyllä lopulta söi. Myös pikkuveljet ovat kokeneet muutamat kurkunpäätulehdukset, mutta O on selvästi herkin kaikille ylätieinfektioille.

Kurkunpäätulehdus on siitä tylsä sairaus, että sitä on vähän vaikea ennakoida. Viime yönäkin se iski melkein puskista, päivällä Omppu vielä riehui ja juoksi kuten ikäisensä ilopillerin kuuluukin, vaivana vain pientä flunssaa. Ja sitten kello 01.30 se taas alkoi aivan yhtäkkiä, tukehtumiselta kuulostava yskintä. Tämä oli ehkä sen ensimmäisen ja silloin vielä uuden tilanteen jälkeen se pelottavin kohtaus. Omppu itse panikoi hapettomuutta ja juoksi meitä alastomana karkuun ympäri kotia, ei suostunut hengittämään höyryä eikä rauhoittumaan syliin. Aloimme puhua ambulanssin tilaamisesta, pienen pojan hysteria vain paheni. Lopulta tyyppi huijattiin tabletin avulla syliin sohvalle, mihin hän nukahti. Yö meni pihisevää hengitystä valvoessa, äidin sydäntä särki. Erityisesti lapsen unenpöpperössä huokaama ”nyt mä paranin kun sain nukkua sun sylissä”. 

Kolmen kohtuullisen paljon itseään kolhivan ja säännöllisin väliajoin sairastavan pojan äitinä pidän itseäni aika kylmähermoisena mitä tulee kurkunpäätulehdukseen, verenvuotoon tai vinksahtaneisiin ruumiinosiin. Viime yönä kuitenkin pelotti. Suomessa Lastenklinikka on turvallisen vartin taksimatkan päässä ja tiedän, että siellä saa maailman parasta hoitoa. Täällä taas täkäläinen terveydenhoidon taso on täysi mysteeri, enkä tiedä miten tuttu tauti kurkunpäätulehdus on paikallisille. Vaikka pärjään espanjallani aika pitkälle, voi lääketieteellisten termien kohdalla yhteisymmärrys kärsiä. Meillä on toki kattava matkavakuutus, mutta vakuutusyhtiön suosittelemat yksityiset ovat vähintään tunnin ajomatkan päässä enkä tunne oman alueemme sairaaloita. Nyt on hyvä hetki alkaa selvittämään tätä.

Ja sitten on se viimeinen viikko, jolloin olen yksin poikien kanssa Käytännön miehen ollessa satojen kilometrien päässä. Ja kaikkien muiden läheisten vielä kauempana. En yleensä harrasta pahin skenaario-ajattelua, mutta yöllä tuli mieleen sekin vaihtoehto, että joko minä tai joku lapsista sairastuu. Silloin on aika iso riski, että ainakin osalle lapsista pitää löytää lyhyellä varoitusajalla hoitaja, joka tuskin puhuu suomea. Argh. Kyllä nyt iski koti-ikävä tuttuun ja turvalliseen kotimaahan, jossa tämäkin inhottava sairaus hoituu ilman hässäkkää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

12 kommenttia artikkeliin ”SAIRAANA EI-SUOMESSA

  1. Heissan! Toivottavasti pieni potilas voi jo paremmin. Yleisesti Espanjan terveydenhuollosta kommentoisin, että vanhempani ovat ainakin olleet enemmän kuin tyytyväisiä sikäläiseen terveydenhuoltoon ja joskus jopa kehuvat paremmaksi kuin Suomessa. Mene ja tiedä, mutta uskoisin että olette hyvissä käsissä, jos lääkäriin tarvitsee mennä. Mutta voin kuvitella tilanteen, että pitäisi lähteä sairaalaan, joka ei olekaan ihan vieressä kun on tottunut tähän Helsingin lastenklinikan läheisyyteen (meillä ihan sama etäisyys). Tsemppiä!

    Tykkää

    1. Apua, kuulostaakohan tää ihan että pidän Espanjaa täysin kehitysmaana? 😀 Hah, oikeasti ei ollenkaan, lähinnä se että en tiedä missä sairaalat sijaitsevat (tämä on suhteellisen pieni kaupunki, eli tuskin nyt ratkaisevasti kauempana kuin Suomessakaan), mihin niistä meidän pitäisi mennä ja missä on öisin päivystys (lapsille…) ja mitkä valmiudet esim. antaa spiraa… Uskon siis, että täällä ei mitenkään jälkeenjääneitä olla :D. Pieni potilas voi hieman paremmin, mehujäät ja Angry Birds tekevät ihmeitä. Kiitos lohdusta!

      Tykkää

  2. voi, mä niin ymmärrän, kauhuskenaariot ja muut!

    Meillä eka keskellä yötä päivystykseen -keikka esikoisen ollessa 7kk, sen jälkeen jokatalvinen perinne on viettää useampi yö osastolla, yleensä molempien lasten kanssa (jospa tämä olisi eka vuosi, kun osastohoitoa ei tarvita, so far so good).

    Kurkunpääntulehdus mua eniten reissaamisessa jännääkin, just se että entä jos se iskee kun ollaan kaukana avusta. Meillä babyhaler & ventoline matkaa mukana, just in case.

    Tsemppiä, toivottavasti paranette pian ja mitään hurjempia ei tarvitse kokea!

    Tykkää

    1. Mä niiiin toivoin että täällä tämä lämpö riittäisi siihen, ettei näitä tulisi. No, meni onneksi nopeasti ohi ja nyt on vain koko perhe flunssassa, mutta kukaan ei sairaalakunnossa. Meillä oli ja siis on Ventoline mukana (babyhaler ei, mutta menee se ilmankin), mutta O oli kohtauksen saadessaan niin hysteerinen että hyvä kun ei heittänyt piippua vessanpönttöön. Pitäisi tehdä empiiristä tutkimusta apteekkien valikoiman kanssa, täältä voi löytyä vaikka mitä vaihtoehtoja jos kontrolli ei ole niin tiukka kuin kotimaassa.
      Kiitos tsempeistä, going strong!

      Tykkää

  3. Piia

    Voi kurjuus… Meidän poika nyt 1v 7kk ja on kärsinyt myös samaisesta taudista useamman kerran, en ole laskenut, mutta ainakin viisi kertaa. Ollaan jo totuttu siihen, että lähes aina flunssassa se tulee ja nimenomaan yöllä. Onneksi ollaan selviydytty ihan kotikonstein ja kun mies osaa ammattinsa vuoksi jo valmiiksi hoitaa myös näitä pikku potilaita niin ei olla ainakaan toistaiseksi (koputtaa puuta) tarvittu sairaalahoitoa. Toivotaan että nämä pian vähenisi ja myös teillä sairastettaisiin harvemmin. Joka tapauksessa, i feel you, paskamainen tauti 😦

    Tykkää

    1. Joo, eihän tämä enää nykyään ole kuolemaksi mutta inhottavan salakavala ja kyllähän se henkeään haukkova lapsi kuulostaa aina yhtä kamalalta.
      Kadehdin kyllä hieman sitä, että kotijoukoista löytyy apua – toki meilläkin aika sutjakasti koko porukka organisoituu järjestämään höyryt tai pakkashengittelyt, mutta juuri ammattilaisen apu olisi hyvä kun pitää arvioida tarvitseeko lähteä näytille sairaalaan tms.
      Toivottavasti teillä nämä helpottavat, meillä on joka vuosi sentään ollut harvemmin.

      Tykkää

  4. Lydas

    Mä niiiin tiedän ton fiiliksen! Sekä Lontoossa että täällä Kaliforniassa sairaanhoidosta selvän ottaminen on ollu tyyliin ekoja asioita joita oon kaaoksen keskellä koittanut selvittää koska just on toi pelko persiissä että entä jos tulee Tilanne enkä tiedä miten toimia..! Ja btw mä EN ole yhtään kylmähermoinen!

    Mä olen kanssa kuullut ihan positiivisia asioita Espanjan terveydenhuollosta – enemmän julkisesta kuin yksityisestä. Paljon tsemppiä ja toivottavasti selvitteli vähällä!

    (Mä täällä keinuttelen 40 asteista pienempää sylissäni..)

    Tykkää

    1. Nyt tulee vähän huono äiti-morkkis, kun olen niin luottavainen meidän hyvään tuuriin ja terveyteen, että olen vain vilassut missä on vakuutusyhtiön tarjoamat palvelut ja sitten ollut ihan laissez-faire. Nyt tosiaan pitää ryhdistäytyä ja selvittää mikä se kuvio meidän osalta täällä on.

      Ja apua, lisää morkkista: Mä siis uskon että Espanjassa on ihan pätevä, jos ei Suomea parempikin terveydenhoito. Tosin tänään ne polttivat meidän takapihalla kunnallishallinnon pihalla roskia mielenosoituksena, mikä ei ihan vakuuttanut :D.

      Ja sinne runsaasti parantumistoivotuksia, meillä ollaan jo voiton puolella, ainakin tää potilas O.

      Tykkää

  5. Toivottavasti lapsi voi jo paremmin!

    Mulla on ollut yksi henkireikä paikallinen ulkomaalaisten äitien fb-ryhmä (englanninkielinen, mutta jäsenet eivät ole yksinomaan ädinkieleltään englanninpuhuia). Siellä kun puhutaan kaikenlaisista lapsiin ja perheeseen liittyvistä käytännön kysymyksistä ja nimenomaan expatien näkökulmasta (monet asiat kun saattaa olla paikallisille itsestäänselvyyksiä). Olen jopa huomannut jonkun huhuilevan pikaista lastenhoitoapuakin vastaavassa tilanteessa – ja myös saavan sellaista.

    Tykkää

    1. Mä olen niin kaivanut kaikki mahdolliset kolkat löytääkseni jonkun expat- tai oikeastaan ihan minkä tahansa äitiryhmän täältä, mutta ei! Ja leikkipuistoissa on päivisin vain isovanhempia lapsineen, ja huoh! En edes käytännön avun vaan edes seuran ja vertaistuen takia. AIna kun näen ulkomaalaisen näköisen äidin täällä, tekee mieli kiskoa hihasta mutta ei oikein tiedä onko ne turisteja tai pitääkö ne mua ihan hulluna – tai haluavatko olla tekemisissä meidän hunnilauman kanssa. 😀

      Tykkää

  6. Päivitysilmoitus: JOTAIN HEMMOTTELUN TAPAISTA – Periaatteen Nainen

  7. Päivitysilmoitus: LAPSET JA PITKÄT REISSUT – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s