KUKA KAKARAN KOULUTTAA?

Ilmoitin juuri Ompun esiopetukseen. Suomeen, kotikulmille, tuttuun tarhaan jossa meidän kohta 6-vuotias on ollut osa-aikaisena on/off-lapsena muutama vuosi sitten. Kaikkia suunnitelmia leimaa vielä vahva epävarmuus, mutta varmimmalta näyttää että syksyllä minä opiskelen ja lastenhoito järjestetään mummien, papan ja mystisten voimien avulla niin, että pojat käyvät joko aamupäivisin eskarissa tai kerhossa.

Mutta entäs sitten vuoden päästä?

Jos ja kun muutamme joskus pysyvästi Espanjaan (tai jonnekin muualle), niin Omppu olisi jo tokaluokkalainen paikallisessa koulutusjärjestelmässä. Harkitsimme Fuengirolan suomalaista koulua, mutta työmatkat ja kustannukset kasvaisivat silloin radikaalisti. Enkä ole aivan varma, onko uuteen kotimaahan sopeutumisen kannalta paras idea jumittua suomalaisvaltaiselle alueelle.

Harkitsimme myös kotikoulua, mutta luulen että omalta osaltani kotiäitivuodet saavat loppua kunhan löydän täältä työpaikan joskus tulevaisuudessa. Ja jos minä vastaisin poikien opetuksesta niistä tulisi puitahaalavia humanistihippejä, joiden laskutaidot loppuvat kertotauluun. Puunhaalajia niistä toki saa tulla, mutta omat akateemiset taitoni ja motivaationi eivät ehkä riitä antamaan kokonaisvaltaista koulutusta lapsille. Enkä tiedä, miten espanjalaiset ylipäänsä sellaiseen epäsosiaalisuuteen suhtautuvat, eristää nyt lapset kotiin, kuulostaa ihan joltain lahkolaisuudelta.

Joten todennäköisin vaihtoehto on paikallinen koulu, jonne O joutuisi aikalailla ummikkona mitä tulee kieleen ja kavereihin. En epäile, etteikö meidän positiivinen ja iloinen esikoinen sopeudu, pärjää ja lopulta myös viihdy espanjalaisessa koulussa, mutta poden jo valmiiksi huonoa omatuntoa edessä olevista muutoksista ja koulunvaihdoista. Olen itse vaihtanut ala-asteikäisenä koulua useamman kahdesti, kerran olosuhteiden pakosta ja kerran omasta tahdosta, enkä ole kärsinyt juurettomuudesta suuremmin. Myös Pampula on pian ekaluokkalaisen ikäinen Espanjassa, joten luultavasti myös meidän puhumaton pikkupoikakin pitäisi laittaa kouluun. Tämä se vasta jännittää.

Kaikki kokemukset lasten kouluista ulkomailla ja uuden kielen oppimisesta ovat erittäin tervetulleita. Vanha optimisti sisälläni kyllä uskoo, että asiat järjestyvät, lapset alkavat pälpättää espanjaa ennemmin tai myöhemmin ja voi miten söpöiltä pojat näyttävät sitten univormuissaan, mutta olen myös aloittanut pienen panikoimisen vuoden verran etuajassa.