Olemme olleet nyt aika lailla tasan kaksi vuorokautta Espanjassa. Olemme käyneet kahdesti Gibraltarilla (emmekä nähneet vielä yhtään apinaa, koska omiani en laske mukaan), taistelleet yöt itikoita vastaan ja tänään katselleet kun koululaiset ovat palanneet pitkän viikonlopun vietosta ja pelaavat suoraan meidän parvekkeen alla pesäpalloa, tai siis jotain latinoversiota baseballista.

Täällä tosiaan sekä maanantai että tiistai olivat pyhäpäiviä ja täällä Espanjan puolella kaikki kaupat olivat kiinni. On juhlittu niin perustuslakia (Día de la Constitución) kuin neitseellistä sikiämistä (Immaculate Conseption), joka sattuu olemaan vielä jotenkin erityinen pyhäpäivä paikallisille, asummehan La Línea de la Concepciónissa – tämän enempää en osaa ottaa kantaa näihin espanjalaisiin perinteisiin, mutta kirkonkellot ovat kilisseet yötä päivää ja ruokaa on haettu rajan toiselta puolelta.

En vielä tiedä, oliko korttelin päässä kotoamme sijaitseva joulutori eli la feria joku pyhäpäiviin liittyvä poikkeus vai pysyvä ilmestys, mutta eilen illalla uskaltauduimme paikallisten sekaan keskusaukiolle. Lapset olivat yhtä aikaa innoissaan ja kauhuissaan espanjalaisesta elämänmenosta, ainakaan ääntä ja vilkkuvia valoja ei puuttunut.

Näillä markkinoilla oli aikuisille kaljateltta, pientä purtavaa kuten crepejä ja paahdettuja kastanjoita, kaikenlaista krääsää josta tietenkin itse ostin Paavi-aiheisia avaimenperiä sekä pieni tivoli lapsille. Laitteajelut maksoivat pari euroa ja pojat valitsivat jättitrampoliinin, Paavo Pesusieni-pomppulinnan, sähköautojen ja muutaman karusellin välillä tämän kierroksen.

Laitteen pyörittäjä unohtui selailemaan kännykkänsä kymmeneksi minuutiksi ja meidän pojat sekä kaksi muuta matkustajaa alkoivat jo näyttää paitsi kyllästyneiltä myös pahoinvoivilta pyörittyään noin tuhat kertaa. Olin ihan varma että hetkeä aiemmin nautitut Nutella-letut lentävät kaaressa ulos,mutta selvisimme ilman eritteitä. Jee!

Tämä tori oli oikeastaan erittäin kätevä, paitsi että se on alle viiden minuutin kävelymatkan päässä meidän asunnostamme niin siellä on niin paljon virikkeitä, että lapsia on helppo valvottaa. Yritämme siirtää tyyppien suomalaista rytmiä, jossa yöunta on kello 20-07 hieman myöhäisemmäksi koska esimerkiksi ravintolat eivät täällä aukea ennen kahdeksaa. Eilen torikin heräsi eloon vasta siinä kahdeksan aikaan, ja iltakymmeneltä ulkona touhuavat lapsiperheet ovat ihan normaali näky.

Ihailen omia lapsiani, jotka suhtautuvat kaikkeen eksoottiseen hyvin mutkattomasti. Ruoka on ainoa asia, missä kulttuurierot kohtaavat myös perheen alaikäiset ja tulee hieman narinaa, etenkin täkäläinen maito herättää laktoosi-intolerantikkoesikoisessa epäilyksiä, mutta muuten pojat vain intoilevat kaikesta uudesta.

Lapset ovat siis asettuneet alle 48 tunnissa, itse vielä tottuttelen kylmiin kivilattioihin, hassunmakuiseen hanaveteen, vaikuttaviin maisemiin sekä elämään kirjaimellisesti rajalla. Näistä kaikesta tilitän vielä lähitulevaisuudessa, mutta tässä alkuun tunnelmia espanjalaisesta iltaelämästä. Hasta luego vaan teille kaikille!