Huomenna tähän aikaan me ollaan jo jossain Keski-Euroopan yläpuolella. Lähtöpaniikkia pukkaa, yleensä olen tähän aikaan aivan täpinöissäni mutta nyt ihan rehellisesti sanoen jännittää myös vähän silleen epämukavalla tavalla: Kestääkö hermot, riittävätkö rahat, saanko meille hoidettua sellaisen nettiyhteyden että pystyn katsomaan verkkoluennot, hoitamaan Skype-puheterapiat sekä bloggaamaan? Muistan miten huoletonta matkustaminen oli ennen lapsia, sitä vaan lennettiin ympäriinsä eikä paljoa painanut jos kaikki suunnitelmat piti tehdä uusiksi parin minuutin varoitusajalla. Ei ollut sellaista vastoinkäymistä, mihin ei pari piña coladaa auttanut. Toista se on nyt!

Tässä pienessä tärinässä lienee hyvä hetki tarttua Kukkavarpaan antamaan kiitollisuushaasteeseen (parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hei!).

Mistä olet kiitollinen juuri nyt?

Suunnilleen kaikesta. Terveydestä, vaikka olen kolmatta viikkoa kestoflunssassa – kuitenkin sekä minä että perheenjäseneni ollaan perusterveitä iloisia ihmisiä joilla on toimivat vartalot. Olen kiitollinen noista lapsista ja kaikista hyvistä tyypeistä, joita elämässäni on nyt tai jotka siinä ovat käyneet. Ylipäänsä olen vähän sellaisessa ällön onnellisessa mielentilassa, koska ennen kaikkea mulla on paljon mahdollisuuksia ja vapautta, ja se on tässä maailmassa melkoinen etuoikeus. Jos sitten vähän kevyempiä kiitollisuudenaiheita niin olen kiitollinen etten joudu kolmeen kuukauteen pukemaan kenellekään kurahousuja, tarpomaan umpihangessa ruokakauppaan ja pääsen taas puhumaan espanjaa. Ja uusi kamera ja sen uudet putket ovat kanssa aika kivoja. Ja uusi takki – siitä lisää vähän myöhemmin.

Minkä valinnan tai asian muuttaisit elämässäsi jos pystyisit?

Oih, rakastan jälkiviisautta. En harrasta kauheasti katumista, mutta monesti olen kironnut omaa lyhytjännitteisyyttäni opintojen suhteen. Jos olisin ollut vähän sitkeämpi voisin olla nyt kätilö, mikä tietty helpottaisi tätä maailmalle muuttamista huomattavasti. Tai voisin olla jo maisteri, kuten muut samaan aikaan yliopistolla opintonsa aloittaneet, jos vain olisin jaksanut paremmin istua junassa. Toisaalta en tiedä vieläkään mitä haluan tehdä isona, joten välttämättä mikään tutkinto ei olisi tuonut onnea.

Mikä on sinun mielestäsi elämän tarkoitus?

Rakastaminen. Ja yritän tehdä parhaani, että lapsille jäisi parempi maailma kasvaa – ei ihan helppo homma.

Kyllä mulla riittää kiittämisen aihetta. Mitenkään täydellisesti tätä elämää ei ole eletty, mutta eihän se mikään elämän tarkoitus olekaan. Mä tiedän että seuraavan kolmen kuukauden aikana alan taas arvostamaan entistä enemmän suomalaista toimivaa byrokratiaa, hanavettä josta ei tule koskaan ripulia (paitsi jos asuu Nokialla), ystäviä ja Pikku Kakkosta. Ja opin varmasti paljon uutta itsestäni ja Espanjasta, jossa en ole koskaan ollut yli kahta viikkoa pidempään yhtäjaksoisesti.

Otsikko tarkoittaa kiitollista espanjaksi, kuten varmasti moni minua nokkelampi osasi arvata. Itse opin sanan ns. kantapään kautta, kun kirjoitin vaihto-oppilasvuoden päätteeksi kiitoskirjettä isäntäperheelleni, espanjaksi tietenkin. Olin usein vuoden aikana selvinnyt puutteellisen sanavarastoni kanssa käyttämällä sanan englanninkielistä vastinetta ja lausumalla sen espanjalaisittain, toimi oikeasti yllättävän hyvin, ja koska en tiennyt mitä kiitollinen on espanjaksi kokeilin taktiikkaa myös kirjettä lähtöleirillä kirjoittaessani. Niinpä päättelin että se on varmasti graciosa ja kirjoitin, kuinka graciosa olen siitä kuinka sain asua vuoden hostperheeni kotona ja olla osa perhettä. Graciosa tarkoittaa espanjaksi mm. naurettavaa, viehkeää, typerystä ja armeliasta, mutta ei ainakaan kiitollista.