AURINKORANNIKON VIHATUIN NAINEN

Olemme etsineet matkamme ajaksi asuntoa Espanjasta. Voin sanoa, että jo pelkästään vuokralle tarjottavien asuntojen kuvia selatessa on tullut ikävä skandinaavisen pelkistettyä sisustusta sekä vaaleita värejä. Noh, espanjalaisten omaperäisestä sisustustyylistä ja heidän vielä omaperäisemmästä tavastaan valokuvata vuokrattavat kohteet saa vielä oman postauksensa, joten palataan siihen myöhemmin.

Olen yrittänyt googlata tulevaa kotikaupunkiamme, heikoin tuloksin. Google vie lähinnä keskustelupalstoille, joilta käy ilmi että ainakin vielä kymmenen vuotta sitten ko. kaupungissa ei kukaan viihtynyt pidempään kuin oli aivan pakko. Rikollisuus- ja huumetilastot ovat korkeammat kuin alueella yleensä, kaupunki on kuulemma rakennettu vanhan öljyjalostamon päälle sillä seurauksella, että maaperästä saa ainakin syövän, astman ja ihottuman. Että ainakin internetmarkkinointi on onnistunut.

Liityin sitten Espanjassa asuville ulkomaalaisille tarkoitettuun Facebook-ryhmään – melkein 30 000 ihmisen kollektiivistä varmasti joku osaisi neuvoa lapsiystävällisimmät alueet ja lohduttaa, että emme ole muuttamassa mihinkään Aurinkorannikon Jakomäkeen. Yritin olla hauska ja naamioida orastavan paniikin huumoriksi, ja kysyin englanniksi ryhmässä suunnilleen näin: Osaisiko joku neuvoa alueen, jossa meitä ei joka päivä ryöstettäisi kolmesti eikä vaarantaisi terveyttämme? En muistanut hymynaamoja, mutta ajattelin sarkasmin olevan universaalia.

No, ei ollut. Vaikka julkaisin kysymykseni perjantai-iltana, sain viidessä minuutissa kymmenisen vastausta, jossa minua kehoitettiin pysymään Suomessa, olemaan ikinä matkustamatta Espanjaan – joka kuulemma on sivistysvaltio toisin kuin Suomi – ja tekemään jotain kamalalle asenteelleni. Yritin pehmitellä raivostuneita brittieläkeläisiä, että tämä oli vähän niin kuin vitsi, mutta jos olisitte joskus googlettaneet tätä kaupunkia niin ymmärtäisitte myös huoleni. Ei auttanut. Kymmenen minuutin ns. paskamyrskyn jälkeen poistin, periaatteideni vastaisesti, koko viestin ja nyt vaan toivon, että löydämme hyvän kodin ilman muiden expattien apua.

9 kommenttia artikkeliin ”AURINKORANNIKON VIHATUIN NAINEN

  1. TuuliaK

    Auts. Löytyisiköhän sieltä naamiksesta kuitenkin joku suomalaisryhmä vielä uutta kyselyä varten – ensi kerralla ehkä vielä pohjustuksena että oot lukenut lähinnä ikäviä asioita kyseisestä alueesta tähän mennessä 😀 Me ollaan nyt parin kuukauden reissulla Jenkeissä, ja täällä kyllä paikallinen suomalaisyhteisö (niin naamiksessa kuin livenäkin) on avulias, samoin kuin saksalaisessa kotikaupungissamme. Ja siellä saa kysellä tyhmiäkin (ei niin että sinun kysymyksessäsi mitään tyhmää olisi ollut) ilman että tulee sitä itseään niskaan. Tsemppiä!

    Tykkää

    1. Mä luulen että jos olisin kysynyt suomalaisyhteisöstä niin vastaanotto olisi ollut suopeampi. Nyt aloin epäillä, etteivät välttämättä tuon ryhmän jäsenet edes tiedä kovin hyvin meidän tulevista kotikulmista, koska ei mennä ihan suurimpaan turistirysään… Sen vähän mitä ehdin olla Skotlannissa asuvien suomalaisten ryhmässä niin nautin kyllä hyvästä yhteishengestä, jossa oltiin kärsivällisiä ja kivoja. Nyt vaan etsimään oikea ryhmä Aurinkorannikolta…

      Tykkää

    1. Kiire ja nettpimento… sounds familiar :D. Kiva kun löysit tänne!
      Ei oo tunnistettu! Olen kyllä vältellyt turistirysiä, täällä meidän kulmilla (jossa on oikeasti ihanaa eikä yhtään sellaista kuin mua peloteltiin!) ei kyllä pahemmin ole muita ulkkiksia. Että en ehkä enää oo se vihaituin?

      Tykkää

  2. Päivitysilmoitus: OMA, RAKAS LA LÍNEA – Periaatteen Nainen

  3. Päivitysilmoitus: ASUMINEN ESPANJASSA, OSA 2 – Periaatteen Nainen

  4. Päivitysilmoitus: ME VOIMME AINA LÄHTEÄ – Periaatteen Nainen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s