Blogit voivat vaihtua, mutta tämä yksi aihepiiri kyllä toistaa itseään. Tässä Milla hei, mulla on ikuinen hiuskriisi ja dominoin epäonnistuneilla kotivärjäyksilläni Instagramin #itevärjäsin-hashtagia. Taas kerran tukka on punkki pinkki, joka kyllä oikeasti muisuttaa enemmän väljähtänyttä vappuvärjäystä kuin mitään My Little Pony-tyylistä pastellia – mikä tietenkin on se, mistä haaveilin.

Tässä kuvakollaasissa on sähläystä kuluneen neljän kuukauden ajalta. On värikypärää, on vaaleanruskeaa josta tulikin goottimusta, on värinpoisto josta tulikin kanariankeltainen. Vähän hävettää toi mun tuskainen poseeraus ja etuheittoletti, mutta näissä hiusasioissa taannun ihan 15-vuotiaaksi pissikseksi. Nytkin päässä on taas tämä epätasainen vaaleanpunainen, kun kolmessa sävyssä harmaata puskenut juurikasvu alkoi ahdistaa.

Jonkinlainen elinikäinen värjäyskielto olisi paikallaan. Kun tässä kolmenkympinkriisissä opettelen hyväksymään omia ominaisuuksiani ilman, että jatkuvasti yrittäisin mahduttaa itseäni johonkin muottiin tai joihinkin housuihin, niin voisin armahtaa tämän kemikaaleilla kuivutetun kuontalonkin. Mun tukka kasvaa hitaasti, se ei muutu millään taikatempulla paksuksi ja värikin on aika ankea. Toisaalta olen itse niin laiska, vaikka tämä long bob onkin kiva malli niin kärsin siitä etten saa tehtyä tuttua turvanutturaa.

Vähän kuitenkin lohduttaa, että ensi kuussa olen melkein minkä värisessä tukassa tahansa aika eksoottinen ilmestys ja jopa se villasukanharmaa erottuu massasta. Ei sen puoleen, että mun hiuksilla olisi joku suuri sanoma, en edes itse ymmärrä miksi käytän todella paljon aikaa ja energiaa sen pohtimiseen, mitä tälle päästä kasvavalle sarveiskuidulle pitäisi tehdä. Olisin varmaan jo valmistunut jos olisin käyttänyt kaiken sen kamaliin kotivärjäyksiin käytetyn ajan opiskeluun, hitto vie.